tiistai 20. elokuuta 2019

Ensimmäinen vuosi yhdessä!




Eilinen oli minun ja Irman ensimmäinen yhteinen vuosipäivä. Aika tuntuu liitäneet kovaa vauhtia eteenpäin ja nyt onkin hyvä aika pysähtyä miettimään sitä kaikkea mitä oikein on tapahtunut.

Alkuun en päässyt tamman kanssa tekemään juuri mitään. Oliverin vanha satula ei malliltaan istunut ja hainkin satula.comista vaihtoehtoja soviteltaviksi, joista yksi tuntui tosi hyvältä. Päädyin kuitenkin tilaamaan saman satulan puoli tuumaa pidempänä ja sitä jouduimmekin odottamaan tosi pitkään. 

Vasta joulukuussa saapui uusi satula, mutta odotellessa olimme harjoitelleet jo kaikenlaista. Ihan ensimmäinen asia oli oppia tutustumaan ja samalla tallin tavoille harjoittelu. Esimerkiksi kavioiden putsaus ei sujunut alkuunkaan kuin elokuvissa. Kovalla työllä asia ratkaistiin ja jalkojen nosteluongelmat ovat jääneet kauas historiaan.



Irman luonne alkoi hiljalleen paljastua. Se ei niinkään välittänyt ihmisestä, eikä varsinkaan palluttelutuokioista. Jälkeen ajateltuna olen varma, ettei Irma ole ollut mikään ihmisvihaaja, vaan sillä on vain kestänyt kotiutua uuteen paikkaan.

Olen aina ollut ihminen joka tykkää puunailla ja rapsutella, mutta Irmaa suoranaisesti vitutti jos sitä pallutteli. Nykyään kuitenkin tamma rakastaa rapsutuksia. Tähän voi kyllä olla syynä kutiseva iho. Toinen oikein odottaa rapsutuksia pää kallellaan.

Irma oli tullessaan lauman alin ja Oliver, joka ei koskaan kiusannut ketään, jahtasi tammaa hullunkiilto silmissä. Kun O lopetti, Riina jatkoi. Irma ajettiin aina nurkkaan, eikä sitä haluttu päästää syömään. Nykyään tosin tilanne on täysin eri; se onkin Irma joka päättää kuka syö ja milloin.



Ratsastuksellisesta kehityksestä en voi vielä sanoa oikein mitään. Talvella saimme hetken puuhailla, kunnes alkoi ontuminen, joka jatkuikin lähes kesään asti. Kesällä poistelimme hiekkaa ja nyt vihdoin syksyn saapuessa, olemme päässeet aloittamaan ratsutuksen.

Irman ratsutus on tosiaan aloitettu ja tamma tuntuu kehittyvän nopeaan tahtiin. Hanna hoitaa koulutuspuolen tosi hienosti ja hän on juuri oikea ihminen tähän hommaan. Hän kasvattaa itse connemaroja, niin kokemusta nuorista hevosista löytyy rutkasti.

On ollut todella mukavaa kuulla positiivisia juttuja ja miten mitäkin lähdetään kehittämään. Nyt parin kerran jälkeen Irma ei enää nojaile jatkuvasti jalkaan ja alkaa pikku hiljaa tajuta myös myötäämisen. Kuulostaa jotenkin uskomattoman siistiltä.


Ratsuttajan mukaan Irmasta ihan oikeati löytyy potentiaalia kivaksi harrastehevoseksi. Ei siitä uutta koulumestaria tule, mutta ihan varmasti kaikkeen kivaan tekemiseen kaveriksi. Nyt olisikin tarkoitus jatkaa ratsutushommia suht säännöllisesti, jonka jälkeen ratsastaja siirtyy oppimaan asioita.

Olen asettanut meille tavoitteeksi selvitä ensi kesänä Helppo C -kouluohjelma, jonka todennäköisesti ehkä pääsemme suorittamaan. Sitä ennen yritämme harjoitella paljon juttuja, jotta yhteistyömme voi jatkua harmoonisena. Tiedostan nyt paljon paremmin, että asiast eivät aina ole ruusuilla tanssimista, mutta kova työ palkitaan.

tiistai 6. elokuuta 2019

Siinäkö kesä sitten oli?

Voi taivas miten kesä kului nopeasti. Ajattelin alkujaan, että nyt minulla on aikaa vaikka muille jakaa. Kouluni loppui toukokuun lopulla ja kesäkuussa ahkeroin tallijuttujen parissa. Tuli pestyä loimet, harjat ja karsinat. Ns. autotallikin sai siistimmän ilmeen.

Aloittelin käytävän katon maalausta ja tarha tuli siivottua loppuun. Nyt kuitenkin loput hommat seisovat kun koko heinäkuu vain hävisi silmissä. Varustehuone odottaa siivoajaa ja maalaushommat ovat edelleen kesken. Yritys olisi maalailla ensi viikolla paikat kuntoon ja samalla puomit saisivat värin pintaan.

Irmaa tervehtimässä kävi eläinlääkäri silloin kesäkuussa ja hiekkaa saatiin ihan varmasti pois, koska ulosteen koostumus muuttui täysin ja kumihanskatestissä ei enää kuurin loputtua näkynyt hiekkaa. Irmasta huomasi, että hiekan ulostulo teki kipeää, sillä se oli erittäin kiukkuinen. Nyt kuitenkin tamma on taas oma normaali itsensä.

Irma on edelleen saanut lomailla, mutta nyt pikku hiljaa olemme palanneet töiden pariin. Kävimme Riinan liikuttajan kanssa yhdessä maastossa, jolloin minä kuitenkin olin liikkeellä jalan. Irma käyttäytyi tosi hienosti. Vielä kun uskaltaisi kavuta selkään. Ehkä pian uskallankin.

Riina ja hänen ihana liikuttajansa

Minulle jäi jotenkin kaivelemaan nuo Irman tekemät tuhmuudet, enkä ole selässä käynyt itse toukokuun jälkeen. Asiaan tulee kuitenkin ihan varmasti pian muutos, sillä mikäli suunnitelmat sujuvat niinkuin ne on suunniteltu, Irman ratsutus alkaa jo tällä viikolla.

Minua oikein hävettää, että alkujaan sen piti alkaa viime syksynä. Meillä on kuitenkin vuosi mennyt ihan harakoille. Ensin odottelin satulaa, sitten pääsin hetkeksi touhuilemaan, jonka jälkeen alkoi pitkä toipuminen ontumisesta. Luulen kuitenkin, että lomailu on osakseen tehnyt tammalle tosi hyvää. Se ei ole enää kärttyinen ja on oppinut nauttimaan mm. perus harjailusta.

Riina-poni on alkanut kasvattamaan taas jälleen moista talviturkkia. Yöt ovat olleet välillä todella viileitä, joten hevoset ovat aloittaneet tallielämän. Ne saavat edelleen olla ulkona iltamyöhään ja pääsevät aamusella ulos. Tallissa ne viettävät noin kahdeksan tuntia päivästä, eli kaiken järjen mukaan ne saavat ulkoilla tosi paljon.


Kärsin itse todella pahoista univaikeuksista, joten kukun kaikki yöt. Toivoisin muutosta asiaan, sillä olen älyttömän kärttyinen, eikä mikään oikein kiinnosta. Tietysti perus rahamurheet aiheuttavat lisää huolia, sillä näin työttömänä rahaa ei kamalasti ole mihinkään. Nykyään on kuitenkin hirveän kiva kun Kela ja työttömyystoimisto tukevat myös tälläista pienyrittäjää, sillä saan kuitenkin tehdä niin paljon keikkoja kuin minulla on. Alkukesä menikin tosi hyvin, mutta nyt on sesonki alkaa olla hiljentynyt.

Mietin kovasti omaa jaksamista ja koska murheita riittää, olen luojan kiitos hakenut itselleni ajoissa apua. Aloitin jo reilu vuosi sitten käynnit psykologin luona ja nyt odottelen pääsyä psykoterapiaan. Minua ei yhtään hävetä sanoa ääneen, että tarvitsen apua. Sain diagnoosiksi ahdistuneishäriön ja vaikka kuinka yritin selittää lääkärille, ettei minua kamalasti kyllä ahdista, pysyi diagnoosi silti. Minua hoitaneet henkilöt sanovat minun kärsivät murehtimishäiriöstä. Se on kyllä aivan tosi, vaikkei mikään oikea "sairaus" olekkaan.

Minua on alkanut pelottaa tosi moni asia. Nyt kun olen vain ollut, olen huomannut kuinka huono kunto minulla on. Painoni on onneksi pysynyt samoissa lukemissa, joskin vaaka hirvittää minua paljon. Pahimmillani olen painanut kolminumeroisen lukeman, mutta nyt vuoden verran paino on onneksi pysytellyt kymmenisen kiloa sen alle. Omasta painosta puhuminen tuntuu tosi pahalta, sillä tiedostan itse olevani lihava. Tiedostan, että asialle pitää tehdä jotakin ja tavoitteena olisikin saada seuraavan vuoden aikana taas yksi 10kg pois.

Tiedän kyllä, ettei hevoseni nauti yhtään kun tällainen säkki on siellä selässä. Osa syy ratsastamattomuuteni on tämä. Kuntoni alkaa pikku hiljaa nousta, sillä myös hirvikoiran kuntoa pitää saada nostettua ennen kauden alkua. Mikä parasta liikuntaa on kävellä metsässä. Mietin kaiken maailman kuntosaleja sekä dieettejä, mutta kaikkista parasta on nyt vain saada oma pää järjestykseen, jotta jaksan pitää huolta myös itsestäni. Ei ole helppoa elää näin. Murehdin aivan joka asiaa ja samalla mätän herkkuja suuhuni. Tämä koko homma tulee olemaan aikaa vievää, mutta uskon että kova työ palkitaan.

Tuntuu, että aloin puhumaan täysin ohi aiheen, mutta ehkä nyt ymmärrätte hieman paremmin mitä päässäni oikein liikkuu.

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Avautuminen ongelmista!

Huhhuh! Aika on lentänyt taas todella siivillään. Olen joka viikko yrittänyt tarttua tuumasta toimeen ja päivittää tänne blogin puolelle jotain, mutta olevinaan aikaa ei ole riittänyt.


Irma toukokuun auringonlaskussa
Toukokuu oli todella kiireistä aikaa. Vietin kuun ensimmäisen viikon Virossa opintomatkalla ja jätin ensimmäistä kertaa hevoset jonkun muun huomaan. Viimeiset koulutyöt painoivat ankarasti päälle ja töitäkin oli paljon. Koulu se kuitenkin loppui toukokuun lopulla ja nyt onkin suunnitelmat hiukan auki.

Vietän tällä hetkellä melko paljon aikaa kotona. Toimin osa-aikaisesti yrittäjänä ja loput ajasta vietän työttömänä. Päätin, että kun kouluhommat on saatu koitokseen ehdin ratsastaa enemmän. Mutta oikeasti mulla on motivaatio niin hukassa kuin olla ja voi. Irma on ollut osittain ihan kiva, mutta nyt sen temppujen jälkeen ratsastus on hetkellisesti saanut jäädä.


Irma on tähän saakka ollut ihan kiva ratsastaa. Kaikki muuttui kun kerran kummityttöni kiipesi selkään. Tamma olevinaan pelkäsi kentän toista pitkää sivua, eikä suostunut menemään sinne ollenkaan ratsastaja selässä. Ihan kaiken kukkuraksi se meni piehtaroimaan ihan yllättäen ja tyttö meinasi jäädä alle.


Sinä päivänä päätin olla luovuttaja ja laittaa Irman myyntiin. Siitä on tullut hoitaessa tosi kiva. Se ei enää luimi koko ajan, nauttii hoitamisesta ja välillä jopa nukkuu. Kavioiden puhdistus tai mikään muukaan ei ole ollut enää aikoihin ongelma.

Ratsastaessa se on aina ensimmäiset pari kierrosta ollut sählä ja olevinaan kuuma. Tamma tasoittuu kuitenkin äkkiä ja kun se on väsynyt, aloittaa se jäkityksen. Olen miettinyt asioita pääni puhki ja totesin, että ongelmat alkoivat kasaantumaan, kun vaihdoin sille beriksen kuolaimen. Sitten vaihdoin suitset ja satulavyön.


Irma on asunut meillä vasta vajaan vuoden, enkä oikeasti ole päässyt nauttimaan sen kanssa vielä kunnolla mistään. Puhumattakaan siitä, että oikeasti nauttisin sen kanssa touhuilemisesta. Voihan se olla, että se on oikeasti niin herkkä, ettei se suostu liikkumaan kunnolla mihinkään, jos kuolain on väärä. Oman mielenrauhani vuoksi tilasin myös eläinlääkärin.

Irma loukkasi itsensä kevättalvella ja silloin eläinlääkäri lämpökameratutkimuksen jälkeen epäili ruhjetta kaviossa. Tämä kuitenkin jäi hieman epävarmaksi ja nyt halusin tutkituttaa jalan. Elänlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että oireita kun ei ole, ei sitä kannata lähteä kuvaamaan. Sen sijaan otimme hiekkakuvat massusta.


Hiekkaahan mahasta löytyi. Toki sitä oli oikeasti todella vähän ja veikkaisin kyllä, että jokaisella suomenhevosella on sen verran ylimääräisiä muruja. Nyt kuitenkin aloitetaan psylliumkuuri, jotta ylimääräinen saadaan pois. Irma on oikeasti tosi herkkä mahastaan ja myös tuollainen minimaalinen määrä hiekkaa voi ilmetä tyhmänä käytöksenä.

Eläinlääkärin ohjeiden mukaan, en nyt liikuta Irmaa ollenkaan seuraavaan kolmeen viikkoon, vaan syötän kaksi hiekanpoistokuuria väliviikolla. Tämä seuraavat kolme viikkoa meillä onkin oikein hyvää aika keskittyä hauskanpitoon ja maastakäsittelyyn. Jos oikeasti saisimme kasvatettua kivan luottamussuhteen ja oppisin tykkäämään Irmasta enemmän.


Poistin kaikki myynti-ilmoitukset tänään. Olen erittäin kyllästynyt typeriin "myytkö 500e" kysymyksiin ja näihin ärsyttäviin ihmisiin, jotka vievät aikaani, mutta kuitenkin ilmoittavat ettei heillä ole rahaa ostaa hevosta. Päätin antaa Irmalle mahdollisuuden kulkeutua sydämeeni oikeasti.

Tämä kaikki tuntuu vain todella hankalalta, sillä minulla on kyllä takaraivossa ensimmäiset kuukaudet ja hetket, jolloin mistään ei tullut mitään. Tamma on oikeasti todella kiva. Tänäänkin se oli yksin tallissa eläinlääkärin tutkimusten ajan, eikä se kaipaa yhtään Riinan perään. Olen kerrankin oikeasti onnistunut jossain. Oliverin jälkeen päätin, etten enää ikinä halua toista eroahdistunutta hevosta. Helppoa se ei ole ollut ja töitä on tehty paljon, mutta uskon että se palkitaan vielä.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Helsinki Horse Fair Perjantai

Aikatauluni meinasi jo heti aamulla pissiä ja pahasti. Irman jalka turvotteli ja kylmäilin sitä hyvän tovin. Melkein ajoissa päästiin lähtemään ja sain matkaseurakseni Jennan.

Helsinki Horse Fair yllätti minut tänä vuonna oikein positiivisesti ja voin kertoa, että paikalla oli jokaiselle jotakin. Tuntui kuitenkin, että tällä kertaa meidät hevosenomistajat oli todellakin otettu huomioon, sillä paikalla olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoisia luentoja. Mukaan ei mahtunut yhtään mitään turhaa, vaan sisältö oli oikein mielenkiintoista ja hyödyllistä. Harmillisesti vain moni mielenkiintoinen juttu osuu päällekkäin, mutta eihän sille nyt vain voi mitään. Jos kaikki ohjelma järjetettäisiin samalla areenalla, messuilla pitäisi olla varmaankin kolme vuorokautta putkeen.

Valinnan vaikeus oli erittäin kova. Ajattelin seurata monta eri juttua, mutta eihän se homma niin toiminut, taaskaan! Ensi vuonna todellakin aion vierailla messuilla monilla eri päivillä, niin ettei mitään taatusti jää näkemättä.

Osuimme paikalle juuri puoli yhden aikaan seuraanmaan sometuttujen handlerkilpailua. Oli mukavaa todeta, ettei hevoset kamalasti välittäneet oudosta ympäristöstä ja kuuntelivat hienosti omia ihmisiään.



Taso tuntui olevan kova, sillä tehtävätkin olivat melko yksinkertaisia. Toki kaikilla olisi varmasti sujunut paremmin jos annetut hommat olisi tehty kotona ihan omassa rauhassa. Ihailtavaa oli kyllä huomata seesteinen ilmapiiri ja rauha hevosten keskellä. Tuntui jotenkin utopistiselta nähdä sometuttuja oikeati livenä hevosineen. Kaikkien harmiksi olen niin nynny, etten kenellekkään uskaltanut mennä juttelemaan.

Törmäsin muutamiin tuttuihin kasvoihin, kuten esimerkiksi Muuliblogin Kaisaan. Mieleni teki kovasti mennä juttelemaan, koska pidän hänestä hirvittävästi. Muutkin someihmiset saisivat ottaa Kaisasta mallia. Hän kertoo todella rehellisesti monesta asiasta, eikä kaikki ole niin ruusuilla tanssimista. En kuitenkaan uskaltanut mennä Kaisan messuhuumaa häiritsemään, ehkä ensi kerralla.




Omat aikataulutukseni menivät heti mönkään ja keskityin seuraamaan muutamia juttuja. Valjakkoajo vei mukanaan ja seurasinkin klinikan melkein loppuun saakka, kunnes piti kiiruhtaa muualle. Ben Simonsénin tyyli opettaa oli aivan huippu. Kaikilla tuntui olevan hauskaa ja onnistumiset huokuivat kaikilta. Sydän ihan sulasi ja taidan paneutua valjakkoon hieman enemmänkin.




Yhteistyö ohjastajien ja hevosten välillä oli todella upeaa seurattavaa. Miten pienillä jutuilla sitä voikaan oikeasti vaikuttaa hevoseen, kun se on hyvin koulutettu ja kun vielä kuski osaa hommansa. Kaikilta esiintyviltä hevosilta irtosi sellaista liikettä, että huhhuh. Toimisivat varmasti myös todella upeasti kouluratsastuksessa. Olen vieläkin ihan myyty! Aiemmin kun olen käynyt valjakkoa katsomassa kisoissa, ei ole oikein niin sytyttänyt, mutta tänään heräsi jonkinlainen kipinä. Nämä kolme valjakkoa toivat kyllä kunniaa koko lajille ja antoivat todella positiivisen kuvan.

Hassua sinänsä, että ajattelen näin. Istuinhan minä vain katsomossa pyyhkien silmiäni ihmetyksen kyyneleistä. Olen luonteeltani sellainen herkkis, että vollotan vähemmästäkin. Jotenkin vain oli sellainen liikuttunut fiilis. Hevoset rentoutuivat työntekoon vaikka katsomossa teinit paukuttelivat portaita rampatessaan ees taas. Minua oikein harmittaa, etten pääse seuraamaan tätä upeaa lajia enää uudestaan näillä messuilla. En millään pääse paikalle enää huomenna ja sunnuntaina.















Tässä vaiheessa oli jo jättänyt suunnitelmani unholaan ja päätin seurata niitä mitä oikeasti ehdin. Olisi ehdottomasti pitänyt kloonata itsensä, että olisi ehtinyt kaikkea haluamaansa katsomaan. Shireä kävin katsomassa ihan vain karsinassa.

Pienen shoppailutuokion jälkeen kiiruhdin seuraamaan Kengityksen merkitys hevosen hyvinvoinnille -tietopläjäystä ja näihin ajatuksiin voin samaistua ihan täysin. Olen itsekkin ollut huolestunut nykyhevosten kavioiden asennoista, mutta nyt vasta kun Jaakko Granstöm löi faktoja tiskiin heräsin aivan uuteen todellisuuteen. Aion tästäkin eteenpäin pitää huolen siitä, että oma hevoseni kengitetään kunnolla ja oikein.


Kuvissa, mitä Jaska näytti selkeni hyvin monet asiat. Tämä tietopläjäys todellakin kannattaa käydä kuuntelemassa. Mukaan sain monenlaista vinkkiä miltä sen  kavion kuuluisi oikeasti näyttää ja ihan oikesti niiden kavioiden hoitaminen pitää aloittaa jo varsan ekoina viikkoina. Näin säästytään monilta ongelmilta.

Tätä luentoa olisi jaksanut kuunnella vaikka kuinka kauan. Moni palanen tuntui loksahtavan paikalleen. Kyllä ihan oikeasti hevosen selkävaivat voivat johtua täysin väärästä kengityksestä tai siitä että hups hevosta ei ole kengitetty. Irmallahan oli hieman vääränlainen kengitys ja sitä ollaan hiljalleen muutettu takaisin. Kanta on ollut lyhyt ja kärki pitkä. Tämä tuntuu olevan joku nykypäivän trendi ja ymmärtääkseni Jaskalla käy paljon asiakkaana hevosia joilla kanta on karannut lähes kokonaan kavion alle. Satsatkaa hyvät ihmiset kunnon kengittäjään!


Lopuksi kävin seuraamassa vielä hieman kaunista kouluratsastusta. Aina on upeaa seurata kaunista ratsastusta ja sitä todellakin oli tarjolla. Toiset ne vaan osaa. Ei voi muuta todeta kuin, että osaisipa itsekin. Ehkä sitä joskus on niin rikas, että on aikaa ja rahaa panostaa valmentajaan, niin silloin varmaan oppisikin hieman enemmän kuin höntsäilemällä ja lusmuilemalla.




Kärsin messuilla kroonisesta aikapulasta ja jos ensi vuonna siellä on näin paljon mielenkiintoisia juttuja, aion kyllä käydä useampana päivänä. Vaikka vietin paikalla lähes kuusi tuntia, ei se riittänyt mihinkään. Shoppailut olisi voinut jättää täysin unholaan  ja keskittyä kuuntelemaan eläinlääkärien luentoja eri aiheista. Eleganttia kouluratsastustakaan en oikeasti ehtinyt seuraamaan kuin pari ratsukkoa.

Omat hevoset odottivat kotona hoitajaansa, niin millään ei pystynyt olemaan loppuun saakka. Omat muruset menevät aina etusijalle, oli tilanne mikä tahansa.



Messuilta ei tällä kertaa tarttunut mukaan hirmuisesti tavaraa. Jotain pientä ja tarpeellista kuitenkin löytyi ja varsin huokeaan hintaa:

Irma sai Hevarilta uudet suitset. Jos nämä suinkin tamman päähän sopivat, saavat nämä toimia juoksutuksessa. Hinta oli huimat 29 euroa.

Nämä HV Polon suojat löytyvät Manskilta vain 25 eurolla. Päästään treenailemaan puomeja ja ehkä joskus eteitäkin.
Black Horse oli lanseerannut uudet sarjan vitamiineja. Tämä ADE-lios maksoi vain 15 euroa ja siihen tuleva pumppu 2 euroa. Erikoista vitamiinissa oli se, että sen syöttämäärä on todella pieni sillä sitä annetaan vain kerran viikossa. 



Lisäksi ostin Black Horselta näitä pieniä linimenttipulloja harjakassiin. Yksi maksoi 4 euroa ja kolme sai kympillä. Yksi pullo meni kaverille.

Matkaseurani ja Irman apuliikuttaja Jenna osti hepoille ison purkin nameja ehkä noin kympillä. Nämä tuoksui niin hyvältä, että teki mieli itsekkin syödä niitä . Myyjän mukaan olivat sokerittomiakin.
Viime vuoteen verrattuna Helsinki Horse Fair yllätti erittäin positiivisesti. Aika kului todella nopeasti ja opin uusia asioita hirmuisesti. Ihmisiä oli liikkeellä sopivasti ja tungoksilta vältyttiin. Tasan yksi asia jäi kaivelemaan ja se oli typerästi käyttäyvä kenkienhoitoainekauppias. Oletettavasti tämä raivostuttava mies tyrkytti kenkien puhdistuspalveluitaan ja kun kohteliaasti sanoin ei kiitos, haukkui tämä mies kenkäni törkyisiksi. Huomautin kauniisti asiasta, jolloin sain naurut päälle. Okei ehkä hän ei tarkoittanut pahalla, mutta kiersin sen mulkun kojun ohi aina kaukaa. Minun kenkiäniähän ei haukuta.

Noin muuten messut olivat oikein onnistuneet. Alelöytöjä olisi varmasti tehnyt, ellei olisi hevosenomistaja joka kärsii kroonisesta rahapulasta. Eläinlääkäri on tulossa meille maanantaina, joten säästän kaikki ylimääräiset pennoseni sinne. Tosin minulla nyt oikein ollut mitään tarvettakaan millekkään, niin ihan hyvä päästä vain tarpeellisen tavaran kanssa ulos. Kannoin tunnollisesti kameralaukkua olalla, niin eipä sitä olisi jaksanut kamalia kasseja kantaakkaan. Huvittavaa tässä on ehkä se, etten kovin montaa kuvaa edes kameralla ottanut. Kengitysluennon ja ostosten kuvat on kuvattu puhelimella.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Helsinki Horse Fair täältä tullaan!

Pian koittaa taas jokaisen hevosihmisen kevään kohokohta, Helsinki Horse fair. Pääsin jälleen mukaan bloggaajana ja ajattelin koostaa päiväohjelmat, mikä minua itseäni kiinnostaa siellä. En vielä ole varma millä päivällä itse pääsen paikalle, sillä Irma loukkasi jalkansa, mutta siitä enemmän myöhemmin.

PERJANTAI:

12:30 Some-tuttujen handlerkilpailu
Onhan se siistiä päästä seuraamaan somesta tuttuja tyyppejä. Kivaa nähdä heidät livenä ja päästä näkemään heidän oikeat hevosen käsittely taitonsa.

13:00 Ben Simonsénin open training
Valjakkohommat kiinnostavat minua ihan hirvittävästi. On hienoa nähdä, miten hevosen ja ohjastajan yhteistyö on mutkatonta ja groomi toimii heinosti mukana.

13:30 Hevosen kavion ja jalan anatomia
Olen aina halunnut nähdä miltä hevosen kavio näyttää oikeasti sisältä, nyt siihen on mahdollisuus kun kengitysareenalla tutkitaan teurasjalkaa.

13:45 Aineenvaihduntasairaudet
Eläinlääkäri Jonna Jokisalo paneutuu erittäin hyvään aiheeseen. Esimerkiksi metabolinen oireyhtymä on yleisempää kuin ennen, miksi?

14:30 Rotuesittely: Shire
Haluaisin oman jättiläisen, mutta koska se ei ole mahdollista, pääsen ihastelemaan näitä todella kauniita hevosia. Sitä saa itsensäkin tuntemaan pieneksi.

14:45 Kengityksen merkitys hevosen hyvinvoinnille
Kunnollista kengittäjää on vaikea löytää. Vielä vaikeampaa siitä tekee sen, kun ei itse ymmärrä mikä hevoselle on parhaaksi. Ehkä täältä saisi vinkkejä omaan hevosta varten. 

Messukeskus kuvapankki
15:00 Kansalliset kouluratsastuskilpailut 
Taitavaa kouluratsastusta on ihana seurata. Tätä varten taidan kaivaa kameran mukaan messuille.

16:30 Hammassairaudet
Hevosten hammasjutut ovat erittäin mielenkiintoisia. Varsinkin niiden ennaltaehkäisy on erittäin mielenkiintoista ja hyödyllistä.

17:15 Rotuesittelyssä: Friisiläinen
Jokainen on varmasti haaveillut jossain vaiheessa elämää omasta uljaasta mustasta, jolla on upea harja. Ainakin minä olen haaveillut ja haaveilen vieläkin. Haaveilua saa hieman ruokittua, kun näkee näitä taas livenä.

18:45 Mitä kannattaa katsoa korsirehujen analyysituloksista ja mitä arvoista voi päätellä. Millaista rehua tallilleni ?
Heinän tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa. Koska hevoseni asuvat kotona, olen minä se joka huolehdin niiden laadukkaasta rehusta. Tästä haluan ehdottomasti kuulla lisää.


LAUANTAI:

10:15 Ratsastuksen harrastajalle vinkkejä turvallisuuteen
Voiko turvallisuutta olla koskaan liikaa? Ei ikinä. Otan ehdottomasti kaikki vinkit talteen.

10:30 Sädemädän hoito-opastus sepiltä messuväelle
En ole luojan kiitos koskaan joutunut hoitamaan mätäpotilasta, mutta sekin koittaa aivan varmasti vielä joskus. Ajatuksena on ottaa kaikki tieto mukaani.

11:00 Hevosen kivun tunnistaminen
Tällaiset luennot kiinnostavat minua oikeasti todella paljon. Haluan oppia huolehtimaan ystävästäni parhaiten koko maailmassa.

11.45 Rotuesittely ja talutus: Suomenhevoset
Vaikka kotona löytyy jo yksi kansallisaarre, mutta eihän niitä voi koskaan nähdä liikaa. Suokit kuuluvat sydämeeni aina.

12.30 Ennalta ehkäisevä terveydenhuolto
Tämä on hieman jatkoa tuohon kivun tunnistamiseen. Tahdon todella oppia pitää huolta ystävästäni.

14:00 Haastattelussa FEI:n koulutuomarit : Tiina Karkkolainen (FEI4*) ja Malgorzata Pawlowska (FEI3*)
Vaikken koe olevani kamalan taitava kouluratsastaja, haluan silti oppia. On hienoa päästä kuulemaan mitä oikeasti kovalla tasolla työskentelevät tuomarit ajattelevat ja miettivät.

14:30 Driving Dressage Battle presented by Hevari
Kilpailuja ei ole koskaan liikaa ja mitä vielä kun kyse on ajamisesta hienoilla juhlavaunuilla. Jännittävää kilpailua luvassa.

15:30 Hevosen ihon hoito ja tyypilliset iho-ongelmat.
Meiltä kotoa löytyy yksi kesäihottumatamma ja voisin kuvitella että juuri täältä voisin saada päteviä vinkkejä kesää varten. En malta odottaa.

Messukeskus kuvapankki
16:00 Kansalliset esteratsastuskilpailut
Ensimmäinen luokka on suomenhevosille. Jotenkin tuntuu siltä, että se on todellakin nähtävä. Esteratsastusta on muutenkin erittäin mielenkiintoista seurata. 

18:00 Ratsastusjousiammuntanäytös
Tästä lajista ei varmastikkaan puutu vauhtia. On ihan huippua päästä näkemään oman luokkansa tähti, hallitseva euroopanmestari Mihai Cozmei. Tätä odotan myös hurjasti.

SUNNUNTAI:

10.30 Vikellysnäytös "Murheellinen meri"
On hurjan mielenkiintoista päästä ihailemaan kaunista esitystä, jossa hevoset keskittyvät tehtäväänsä ihan täysillä. 

Messukeskus kuvapankki
11:00 King of the cones presented by Hevari
Superjännittävää päästä seuraamaan tarkkuusajokilpailu. Olen aina miettinyt, että miten ihmeessä valjakkokuskit hallitsevat niin tarkasti reittinsä. 

12:00 Blogiexpo´19 palkintojenjako
Mukavaa päästä seuraamaan ja kannustamaan omia suosikkeja. Äänestys on purkissa ja nyt pitää vain jännittää.

12:30 Rotuesittely: Falabella
Nämä ihanat pienet ponit ovat sulattaneet sydämeni ja tahdon nähdä niitä aina kun se vain on mahdollista. 

12:45 Heinäanalyysin tärkeys
Heinä ei voi koskaan olla liian laadukasta. Haluan oppia kaiken heinästä ja muusta ruokinnasta.

13:00 Kansalliset esteratsastuskilpailut
Sunnuntain päättäisi laadukkaalla ratsastamisella ja jännittävillä kipailuilla.

Kirjoitin koosteen niin, että olisin menossa messuille jokaisena päivänä. Todellisuutta en vielä kuitenkaan valitettavasti tiedä. Aion samalla pyörähtää Kuva&Kamera messuilla piipahtamassa, shoppailla kaikkea niin tarpeellista ja syödä hyvin.

Hei muuten, instagramissani on lippuarvonta messuille. Varmista saapumisesi ja käy osallistumassa.