sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Stellan kouluratsastusklinikka!

Kksi ratsukko vaihtui. Karoliina Blomin tilalle tuli Joni Nikkanen
Minulla oli kerrankin mahdollisuus osallistua klinikalle, niin eikun avoin mielin vaan mukaan! Koska en viime aikoina ole kovasti seurannut mitään hevosmedioita, en tiennyt Stellasta muuta kuin, että hän on suomenmestari. Näin jälkipuinteina voin kuitenkin sanoa, että ihailen valtavasti hänen ajattelumaailmaansa. Se miten hän puhui hevosten koulutuksesta ja asioiden etenemisestä, sai minut ihailemaan häntä oikeasti.

Jokainen ratsukko oli erilainen, jolloin myös ratsukoilla oli eri ongelmat. Todella hienosti hommat sujuivat kaikilla ja jo näiden lyhyiden valmennuspätkien aikana, saatiin hurjaa muutosta aikaan. Sain itse omaan tekemiseeni niin hurjasti uusia vinkkejä, että olisin tuolloin perjantai iltana kellon lähestyessä yhdeksää voinut mennä ratsastamaan.

Oli myös jotenkin todella mahtavaa nähdä lähiseudun ratsukoita. Odotukset olivat ainakin omalla kohdallani kovat ja ne täyttyivät kyllä 110%:sesti. Ensin mietin tuota klinikan aihetta, kokoamista. Eihän minua nyt kokoaminen vielä kiinnosta, saisi nyt hevosenkin kulkemaan koko ajan peräänannossa, mutta ennakkoluuloni kaatui kyllä täysin.

Ottamani kuvia löydät täältä. Oli kiva päästä treenaamaan taas maneesissa kuvausta ja ennenkaikkea niiden kuvien editointia. En todellakaan ole ammattilainen, mutta harjoitus tekee mestarin!

Jos sinulla on ikinä mahdollisuus mennä seuraamaan Stellan valmennuksia, käytä se hyödyksesi ettet kadu myöhemmin!



tiistai 12. syyskuuta 2017

Jänniä aikoja edessä

Päätin elokuun lopulla olevani reippaampi bloggaaja, mutta kuinkas kävikään? Mulla alkoi koulu heti syyskuun alussa, joten kaikki voimavarat ovat kuluneet uuteen, ehkä hieman jännäänkin aikaan. Ihan tuntui siltä kuin olisi ekaa kertaa opiskelemassa jotain peruskoulun jälkeen.

Olen siis monta vuotta haaveillut valokuvaajan ammatista ja nyt päätin sen toteuttaa. Hain jo keväällä kouluun ja syksyllä opinnot sitten alkoivat. Koulu on kivan matkan päässä ja kaikki vaikuttaa jotenkin tosi kivalta. Uutta on oppinut joka päivä ja toivottavasti seuraava pari vuotta kuluvat nopsaan.

Oliver on asustellut pihatossa nyt laidunkauden jälkeen.
Jo nyt mulla on sellainen olo, että hukun tehtävien määrään. Haluan panostaa kouluun täysillä ja keskittyä siihen kovasti. Näin myös Oliver on laittanut mietityttämään. Onneksi projektit etenevät niin, että todennäköisesti ruunan koti muuttuu niin lähelle kuin mahdollista. Tästä voi jotain päätellä, mutta suoraan en viitsi mitään sanoa, ennenkuin kaikki on varmaan. Tämä paperisota on tehnyt mut jo ihan hulluksi, mutta päätöstä odotellessa.

Koulua varten hankin kunnon koneen, jolla oikeasti pystyn käsittelemään kuvia ja tekemään hommia kotona parhaani mukaan. Ei pitäisi tietotekniikka olla enää este bloggaamisellekkaan. Tuntuu vaan tosi hassulta kirjoittaa vielä vieraalla näppiksellä. Yritän tulla sinuiksi uuden koneen kanssa ja samalla tehdä koulujuttuja. Hirveästi riittää opittavaa ja Lightroom aiheuttaa niin paljon harmaita hiuksia, etten kestä.

Reipas ponityttö
Ja ihan perusongelmia tuntuu riittävän. Koulut kun alkoivat, alkoivat sairastelut. Tässä perheessä menee taudit jo toista kierrosta, eikä kovin montaa tervettä päivää olla nähny. Onneksi ympärillä on hyvä tukiverkko niin Oliver on saanut säännöllistä liikuntaa jatkuvasti.

Olen koittanut saada vain sellaista hyvää fiilistä heppailuun, niin etten koe olevani vain aivan paska ja surkea ratsastaja. Ykkösjuttuna onkin ollut maastakäsin maastoilu. Oliver ei yksinään hirnu yhtään niin paljon metsässä kuin ennen. Jotain kehitystä on siis selvästi tapahtunut.

Uusimmassa hippoksessa oli mun ottama kuva. Oli se kiva tunne nähdä se siellä.
Mutta nyt kysymys Teille rakkaat lukijat; millaisia postauksia haluaisitte jatkossa? Enemmän koulujuttuja? Ei ollenkaan koulujuttuja? Erikoispostauksia? Areena on Teidän!


sunnuntai 20. elokuuta 2017

Miten kaikki opitut asiat voi unohtaa kesässä?

Ensimmäinen viikko tallille paluun jälkeen sujui rauhallisesti. Tarkoitus oli vain kävellä ja hiukan ravalla, mutta Oliver osoitti merkkejä siitä ettei sitä paljoa kiinnosta vain kävellä. Hölköttelimme lisäten rasitusta joka päivä.



Maantaina olin ensimmäisellä tunnilla. Rasitustasoa ei vieläkään nostettu äärimmäisyyksiin, vaan enemmän ratsastaja oli koetuksella. Oliver taipuu hyvin sisälle loman jälkeen, eikä ollenkaan kaadu. Ongelmamme enemmän on se, että asetan tiedostomatta hevosta koko ajan sisään hieman. Lähdimme suoristamaan hevosta niin että asetankin ulos ja vasen käsi tuotti minulle älyttömän isot ongelmat. Vaikka asettaisin ulos, tulee vasen käteni oikeassa kierroksessa koko ajan sään päälle tai jopa oikealle puolella. Yritin siinä sitten käyttää ohjaa niin, että liikutan sitä reilusti vasemmalle sivulle. Toisena isona ongelmana mulla on taas jalat. Varpaat menevät alas ja pohje valuu taakse. Tämä taas juontaa juurensa ylempää, lähentäjistä. Koska ne ovat kireät kuin viulunkielet on helpompi päästää jalka valumaan taa, sillä silloin minuun ei satu.

Tiistaina Oliver pääsi siskoni kanssa maastolenkille ilman satulaa ja keskiviikkona se osallistui tuntihevospulan takia kevyelle tunnille.


Henkilön Anna (@annn______) jakama julkaisu

Torstaina mulla oli puolen tunnin yksäri gramaanien kanssa. En missään nimessä halua niputtaa hevosta, vaan oppia enemmän oikeaa tuntumaa. Ratsastan 80% ajasta yksin liian pitkällä ohjalla, koska minulla on sellainen olo, että revin hevosta suusta. Gramaanit auttoivat minua löytämään tasaisemman tuntuman, joka on myös hevoselle paljon mukavampaa. Samoin myös kädet pysyivät paremmin aloillaan omilla paikoillaan. En suostu ratsastamaan gramaanien kanssa yksin, vaan haluan ensimmäiset kerrat jonkun vahtivat koko ajan.

Perjantaina Oliver sai myös osallistua tuntihevosena kevyellä tunnilla.

Eilen lauantaina O oli alkeistunnilla kävelemässä, jonka jälkeen pääsin itse ratsastamaan. Oliver tuntui tosi hyvältä ja oli oikein eteenpäinpyrkivä. Välillä tuntui, että hevonen oikein kuumui. Videosta tämä nyt ei ihan käy ilma :D Yritin keskittyä vasempaan käteen, niin kappas mitä jaloille oikein tapahtuu.. Ihan älytöntä. Video siis eiliseltä.



Eiliseltä koitui kuitenkin taas ongelmia. Kuten joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, on Oliverilla uusi satula. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää. Ostin tähän uuden vyön joka nyt sitten hiersi hienohelmahevosen vatsanahan auki. Täytynee hiertymien parannuttua taas ottaa pehmuste käyttöön.

Miltä tämä hieman erilainen selostus vaikutti?

tiistai 8. elokuuta 2017

Niin se loma Oliverillakin loppui!

Eilen, tai no oikeastaan edellispäivänä (kellon ollessa yli puolenyön) oli aika Oliverin ystävineen matkustaa trailerissa. Toiset jatkoivat eri laitumelle ja osa joutui lopettamaan loman töihin paluun merkeissä.

Koska sain kaverin jo päivällä, päätin helpottaa siskoani ja roudailla hevosia ees taas. Kaikki sujui hyvin ja lähes kaikki hevoset tulivat portille vastaan, kuin myös lastautuivat ykkösellä kyytiin.


Pojat mahtuivat vielä leveytensä puolesta kyytiin!
Keli ei mikää ihanin ollut, sillä vettä tuli kuin Esterin hanurista iltaan saakka ja kumppareistakin olisi voinut kaataa pois vettä. Onneksi mikään kiire ei ollut, niin sai ajaa inhottavassa kelissä hissuksiin.

Oi mikä kesä...
Oikeastaan loppupäivä vierähti hevosia kuskaillen, mutta oli se mukava saada taas O tallille, jotta voi rauhallisesti palailla töihin. Kahdeksan eri hevosta kaikenkaikkiaan pääsi eri paikkoihin. Oli ihanaa kuulla hevosten tutut hirnumiset ja saada tallillekkin taas enemmän elämää.

On kyllä mukavaa kun on oma auto millä vetää. Vielä joskus kun on oma koppi :)

Illalla yllättäen kuopukseni oli kovin kipeän oloinen ja seuraavana aamuna ihmeellisen ihottuman ympäröimänä. Ajattelin tämän menevän itsestään ohi muutamassa päivässä. Odottelin iltaan, että Ville saapuu kotiin, niin pääsen kauppaan ja tallille. Tallilla odotti harjauksen tarpeessa oleva hevonen, jonka loman jälkeen ajattelin villiksi. No ensimmäisen ratsastuksen jälkeen totesin Oliverin olevan samanlainen laiskimus kuin aiemmin. Kovin raskaasti emme kuitenkaan aloita; paljon käyntiä, ihan vähän ravia ja laukannosto. Hiljaa hyvä tulee!

Tallilta tultuani kuopus alkoi oksentaa, joten hirveän hyvin ei töihin paluu tallihommissa lähde käyntiin. Pääasia kuitenkin on että Venla tulee kuntoon ja on taas oma itsensä. Aamulla soitto lääkärille ja kysymään vinkkejä. Kyllä Oliver malttaa aivan varmasti lomailla vielä!

Henkilön Anna (@annn______) jakama julkaisu
Ostin joku aika sitten Oliverille hevoskirppari myyjältä uudet Wahlstenin suitset ja voi että miten ihanaa nahkaa ne ovat. Otsapanta oli samanlainen kuin turpis, mutta vaihdoin sen ostamaani Horzen pantaan. Suitset ovat niskasta muotoillut ja vaikuttavat mukavilta päällä. Ohjat on vanhoista suitsista Hööksin perus kumiohjat.

Ollaanko Teillä palattu takaisin sorvin ääreen?

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Loma senkun jatkuu vaan!

Oliverista on totta tosiaan tullut niin hyvännäköinen, että se saa kasvatella massaa niin kauan kuin syötävää laitumella riittää. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ihan nuori hevonen, niin kivempi kasvattaa lisää lihasta kun on jotain mistä kasvattaa.

Kaverukset viettää jostain kumman syystä aikaa laitumella kalutussa nurkkauksessa. Oon itekseni nauranut Oliverin säntillisyyttä syödä laidun sentti sentiltä.
Ei mulla mitään oikeeta asiaa ole, kunhan ajattelin kirjoitella kuulumisia. Viereinen laidun tyjennettiin, kun se oli jo niin kaluttu, mutta Oliver saa D:n kanssa olla vielä samassa isossa lohkossa. Sinne tosin tuotiin nyt vkl lisää kavereita, kun muualla alkaa laitumet olla aika syötyjä jo.

Oliver on oma rauhallinen itsensä ja viihtyy hyvin kavereiden kanssa. Ihanaa kun on tuommoinen ruunalauma kun tulee toimeen keskenään. Inhottavaa kun joutuu pojat sitten taas syksyllä erottamaan eri tarhoihin.



Kävin muuten pitkästä aikaa kuvaamassa estekisoja. Salossa Anisissa kun on nykyään Larsenien pitämä Teho, niin käväisin sitten siellä torstaina 1-tason kisoissa. Kuvia löytyy täältä. Kisat jatkuivat koko viikonlopun, mutten millään kiireiltäni ehtinyt muilla päivillä, vaikka piti hiukan shoppailemassakin käydä.

Muutin muuten tuohon sivupalkkiin tuon Instaan vievän linkin. Poistin aika extempore blogin oman nickin ja jatkan ainoastaan omalla tutulla @annn______ . On paljon helpompi päivittää yhtä kunnolla, kuin kahta silloin tällöin. Snäpistäkin minut löytää nimellä annnn.aaaa.

Heittäkääs Teidän omia Snäppejä tai Instatilejä joita seurailla!

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kesälomalaisille kuuluu pelkkää hyvää!

Kamala miten aika rientää. Oliver on todellakin saanut lomailla ja ehkä mäkin hiukan. Nyt alkaa olemaan omat hommat niin, että voin välillä vain ollakkin. Paljon töitä vielä on ja varsinkin suunnitelmia, ehkä jopa hieman suuria.

Eikö näytäkin hyvältä? Kurat olisi tietysti voinut harjata pois.
Kyllä näillä kaveruksilla riittää syötävää.
Jotenkin tuntuu hirveältä, että O on ollut laitumella näin kauan, mutta toisaalta se on tehnyt todella hyvää. Karva kiiltää ja massaa on tullut, mutta myös lihasta on tullut. Meidän laitumet on sellaisia rinteisiä, joten hevoset joutuvat kiipeilemään. Oliver näyttää oikeasti tosi hyvältä.

Näissä maisemissa kelpaa laiduntaa.

Poikani havainnollistaa hyvin kuinka pitkäksi syömiset ovat päässeet.

Nyt pari päivää sitten sainkin kuin sainkin O:n tosi lähelle kotiani, vain parin kilometrin päähän laitumelle. Nyt on mahdollisuus käydä maastoissa ja täällä riittääkin ihani maastoja. Olen asunut näillä seuduilla täysikäisyyteen asti ja nyt pari vuotta sitten muutimme takaisin omille kotikonnuilleni. On kyllä kätevää, kun vanhemmillenikin on vain pari kilometria. Täällä tunnen maastot kuin omat taskuni ja vaikka millaisia reittejä riittää.

Pesu-urakka.


Nyt olen hiukan sentään jo ryhdistäytynyt. Raahasin kotiin kaikki loimet, satulan, suitset ja harjat. Loimet ovat likoomassa ja harjat on jo pesty. Vielä pitäisi satula ja suitset puunata oikein vimpan päälle. On sitten kiva taas ottaa puhtaat loimet käyttöön syksyllä.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kootut selitykset saamattomuuteen..

Koko toukokuu kului yhdessä hujauksessa.. On ollut joka helvetin päiväistä päänsärkyä ja häästressiä. Miten tästä nyt oikein saisi järkevän sepustuksen.

Normaalisti en paljon omia asioitani tänne rustaile, mutta nyt teen poikkeuksen. Alkuvuonna kärsin todella rajuista päänsäryistä joka ikinen päivä. Maaliskuun tienoilla oli kuukauden verran taukoa ja huhtikuussa homma alkoi uudestaan. Olen lukemattomia kertoja ollut hammasta purren työpäivän loppuun ja koko kotimatkan oksentannut ja toisen tuhottoman monta kertaa lähtenyt kesken työpäivän kotiin. Onni kuitenkin on erinomainen terveydenhuolto ja asialle varmasti saadaan selvyys joskus ja lääkkeitä kokeillaan jatkuvasti. Nyt pari viikkoa lomailleena olo on ollut hieman parempi.

Muistatte varmaan sen "Ärsyttävä pikkunälkä" -mainoksen? Mulla on jatkuvasti sellainen Ärsyttävä pikkupäänsärky. Olen kireä kuin viulukieli, enkä todellakaan nauti olostani juuri tällä hetkellä. Asioilla on tapana järjestyä ja jos tämä ei järjesty, niin vaadin kyllä jatkuvaa nukutusta tai koomaa.

Vihreään totuttelu aloitettu!
Eräs lääkäri ehdotti säryn johtuvan tulevista häistä. Nauroin mielessäni, ettei minua kyllä kamalasti ole tuo saapuva päivä stressannut ja heitinkin itseni turhan rennolle vaihteelle. Asiat saatiin kuitenkin tehtyä ja tässä sitä ollaan, Rouvana. Hääpäivästäni haluaisin kyllä muistaa muutakin, kuin tuon ilkeän päänsäryn.

Tämä päänsärky on sinänsä todella ärsyttävä, etten pysty nukkumaankaan enää kunnolla. Ei kukaan normaali ihminen kirjoittele blogia yhdeltä yöllä. Mihinkään en myöskään kykene keskittymään kunnolla. Onneksi kuitenkin kaikkeen löytyy aina ratkaisu ja ihan varmasti tähänkin.

Elämäni tulee tässä kesän loputtua muuttumaan hurjasti muutenkin, mutta päivä kerrallaan eletään. Koskaan ei tiedä minne tuuli vie, mutta joskus on vain pakko seurata omia unelmiaan ja keskittyä täysillä itseensä sekä omaan rakkaaseen perheeseen.