tiistai 29. tammikuuta 2019

Harrastuksena hevoset

Saimme koulusta tehtäväksi kuvata jonkin dokumentaarisen kuvasarjan, jonka aiheena oli harrastus. Mietin pitkään mitä kuvaan ja sain hirmuisia ideoita hikisitä miehistä pukukopeissa, mutta koska en millään löytänyt tarpeeksi yhteistyökykyisiä ihmisiä, päädyin turvalliseen aiheeseen; hevoset.

Kävin kaverini tallilla kuvailemassa hevosia ja niiden omistajia ja yhtäkkiä mulla oli älytön määrä ihania kuvia. Siinä sai pähkäillä mitä valitsen. Alunperin tarkoitus oli ottaa tallissa henkilökuvat ja näyttää koulussa miten erilaisia me kaikki heppaihmiset olemme, mutta lopulta päädyin näyttämään potretit hevosista omistajineen. En tänne kuitenkaan nyt näitä kuvia laita, vaan ajattelin näyttää millaisia heppakuvia sain aikaan.








Minulle tuli jotenkin taas hirveä hinku kuvata hevosia enemmänkin. Pitäisi vain löytää kuvattavia, kun omia on niin hankala yksin kuvata, ilman assaria. Saimme nytkin todella ihania ratsastuskuvia sekä potretteja.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Hevosten peltoralli

Välillä tuntuu siltä, ettei oikein mikään suju. Irma pudotti toisen takakenkänsä rytäkässä joka ei ollut kovin kiva. Yhtenä iltana hevoset olivat aivan hulluja, kun niitä menimme ottamaan sisälle. Ne juoksivat peloissaan ympäri tarhaa ja siinä meinasi itsekkin jäädä alle. Samalla päivällä oli ilves pyörinyt nurkissamme, joten todennäköisesti se pelotteli hevosia.


Siskoni, joka kengittää hevosia, tuli kylään ja hänen piti lyödä irtokenkä takaisin. Irma kuitenkin päätti että sitähän ei takaisin lyödä. Nyt siis odotellaan hieman leudompaa säätä, jotta saan domotettua tamman ja kengitettyä sen ympäri.



Hevosten karsinoiden kuivikkeiden kanssakin on ollut murhetta. Olen tähän asti käyttänyt hamppua, mutta koska vakikaupassamme on saatavuusongelmia, päädyin koittamaan olkipellettiä. Olin ihan varma, että Irma ja Riina syövät sitä niin että mahat turvoksissa saan niitä raahata ulos, mutta toisin kävi. Parin viikon kokeilun jälkeen totesin, että olkipelletti sopii Irmalle paljon paremmin kuin hamppu. Irma on oikea paskasolko karsinan kanssa, mutta nyt se on kauttaaltaan kuiva. Olipelletti imee siis paljon paremmin kuin hamppu. Sohvi sen sijaan päätti pistää poskeensa melkein kaiken mitä karsinan laitettiin, niin hällä pysyttelemme hampussa. Onni sinänsä, että olkipelletti sopii kun sen hinta on paljon huokeampi kuin hampun.




Eilen oli päivä, kun mikään ei sujunut. Aamu alkoi sillä, että molemmat lapset ovat kipeitä ja lääkäriin piti lähteä. Kas kun auto ei halunnutkaan käynnistyä niin piti turvautua Äidin kyytiin. Kotiin tullessamme vielä vesipumppukin alkoi reistailla oikein urakalla. Lämpötila kuitenkin ulkona alkoi kohota reippaasti, joten nyt oli se hetki kun hevoset pääsivät laitumelle nauttimaan juoksemisesta oikein urakalla.




Riinaa kävi sääliksi, kun toinen meinasi upota lumihankeen. Pian kuitenkin alun pöllöilyjen jälkeen uljaat tammani keksivät, että voisivat kaivaa lumen alta jäätynyttä ruohoa. Idiootti omistaja pilasivat heidän laidunlomansa. Hevosista huokui aito riemu, kun ne pääsivät mylläämään hankeen. Jokaisella tallin asukilla on niin huono kunto, etteivät ne kovin kauaa jaksaneet myllätä. Oli kuitenkin ihana päästä kuvaamaan näiden riemua.





Tästä postauksesta syntyi oikea sekametelisoppa, mutta sellaista se meidän elämä hieman on. Tuntui ihanalta katsella hevosia ja vielä kun näkee Irmassakin isoja muutoksia. Tämä viimeinen kuva on kyllä kamalin kuva, mitä ikinä olen hevosesta saanut. Saanen esitellä riisitautinen tammani, Irma:



sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kun tuntuu, ettei aika riitä mihinkään!

Avauduin tänään instagramin storyssa siitä miten mua harmittaa, kun en löydä hevosille liikuttajia. Tällä hetkällä tuntuu ettei aika riitä kaikkeen mihin pitäisi. Vietin tänään viimeistä lomapäivää ja huomenna alkaa taas koulu. En ajallisesti ole kovin paljon viikossa koulun penkillä, mutta koulun jälkeen olen yleensä aika loppu. Kun hoitaa yksin talon lämmityksen, lapset ja eläimet, ei aika aina vaan riitä. Olen yrittänyt jo pari kuukautta löytää Riinalle ja Irmalle apuliikuttajia, tuloksetta. Riinan koko on este monen kohdalla ja Irma kun on nuori niin ei sinne voi lasta laittaa selkään.

Kaiken valituksen jälkeen tajusin, että mulla olisi nytkin aikaa ratsastaa ja kapusinkin tamman kytiin. Tuntuu hyvältä kun varustus ja muu hoito onnistuu jo täysin ongelmia. Selkäänkin pääsin hienosti yksin.

Nämä meidän uudet jalkkarit tuntuivat todella hyvältä. Jalka tuntui rennolta ja se pysyi paikallaan.
 Irma tuntui niin hyvältä alkuun, että näin jos silmissäni kisakentät. Harjoittelimme väistöjä, jotka muuten sujuivat todella upeasti. Sen lisäksi treenailimme pysähdyksiä, eri kokoisia ympyröitä ja teimme myös muutaman siirtymisen raviin. Lopuksi Irma oli oikea muuli. Se jäkitti, eikä halunnut liikkua eteen. Tämä lienee johtuvaa siitä, että vaadin siltä aika paljon ja se oli ihan loppu. Kun sain tammaan vihdoin pakittamisen sijasta eteen lopetin ja olin tyytyväinen tähän puolen tunnin ratsastukseen.


Hoidin tamman pois ja totesin sen olevan ihan järkyttävän paskainen. Uusi satulavyö näyttää ihan karmealta pitänee pestä kamat kaikki joku päivä. Irma sai viettää hetken yksin kentällä, kun vein varusteet paikoilleen. Koska tammalla on pohjaton maha, se söi lunta koko sen ajan kun olin poissa.

En raaskinnut jättää tammaa vielä kahdeksalta sisälle, joten vein sen vielä ulos. Nyt onkin hyvä mennä tekemään iltatalli ja laittamaan aamuhommat valmiiksi. Sitä pääsee taas huomenna kouluun.


perjantai 4. tammikuuta 2019

Hyvää Uutta vuotta!


Vuoden vaihde sujui rauhallisissa tunnelmissa. Aamupäivällä olin ratsastamassa ja voi vitsi miten hyvä fiilis mulle jotenkin tuli. Laitoin Irmalle gramaanit, jotta pystyisin näyttämään hieman oikeaa suuntaa. Aluksi kaikki sujui ihan fine, mutta välillä tamma oli sitä mieltä että "haista ämmä paska". No kaksi päkkipäistä naista kun on yhdessä, seuraa siitä pitkä keskustelu.


Irma on oppinut nakkelemaan tarhassa niskojaan ja päätti harrastaa tätä myös ratsastuksessa. Koin työvoiton ja tamma kulki todella kivasti. Ravia en ottanut kuin ihan hiukan, että meille molemmille jäi hyvä fiilis. Pyrin pitämään apuohjan löysänä, sillä en halua kuulua tähän kastiin kun rullaa hevosen turvan ryntäisiin.

Joduin hetkellisesti kiristämään gramaanin, sillä niskojen nakkelu alkoi,
Kun tamma tajusi idean, ettei gramaani olekkaan paha asia sujui kaikki todella hienosti. Irma on jotenkin maailman vittumaisin hevonen, mutta samalla se kuitenkin haluaa miellyttää ja yrittää kaikkensa. Istunnalle se on todella herkkä. Jos ravissa vaihdan kevennystä, ottaa se jo seis kun jotenkin puristan rouvaa jostakin.


Minusta alkoi tämän kerran jälkeen tuntua, että tästä oikeasti tulee jotain muutakin kuin pelkkä puskaratsastajan unelma. Irma haluaa jollain kieroutuneella tavalla miellyttää niin paljon, että oppii asioita todella nopeasti. Eniten ihmetyttää se, että olen itse täysin noviisi ja lähes aloittelijan tasolla.


En oikein vielä tiedä mitä tästä syntyy, mutta onneksi meillä ei ole kiire mihinkään. Irma kääntyi juuri 7 vuotiaaksi ja on aika opetella jo aikuisen hevosen juttuja. Tosin tästä hevosesta ei ihan helpolla uskoisi, että se on niin nuori. Kaikissa hommissa se on järkevä. Luulen, että ravitaustalla on tähän ison iso vaikutus. Onni on viisas hevonen.


Aattona hevoset pääsivät hiukan aikaisemmin sisälle, kun itse lähdimme juhlimaan uutta vuotta. Kotiin tullessani tarkistin hevoset. Irma oli tyytyväisenä syönyt jo kaikki miljoona kiloa heinää, mutta Riina ei ollut juuri syönyt. Luulen, että poni hieman pelkää pauketta. Asumme 10km päässä kaupungin keskustasta ja täälläkin hieman paukutellaan. Loppu yö sujui hyvin ja aamulla hevoset pääsivät tyytyväisinä ulos.

Tässä pienen piteni pätkä meidän höntsäilystä.

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuosi 2018!

Vuoden viimeisiä päiviä viedään ja on aika paneutua kuluneeseen aikaan. Yllättäviä käänteitä on tapahtununt ja tallin hevosetkin ovat muuttuneet.

TAMMIKUU:


Oliver alkoi oireilemaan enemmän jo joulukuussa ja pelkäsin ruunaa. Tipuin kerran oikein vauhdilla ja aloin arvailla mistä tämä kaikki johtuu. Muuten elimme oikein tasapainoista elämää. Oliverilla oli mukava aikuinen vuokraaja, mutta laukata hevosella ei ollenkaan voinut. Ruunan eroahdistus voi sen verran hyvin, että sen sai hyvin laitettua kuntoon. Tammikuussa hankin Oliverille ihanan Prestigen optimax koulusatulan.

HELMIKUU:

Helmikuun aikana en päivittänyt blogiakaan ollenkaan. Hevosilla kävi raspaaja ja Roni sai erittäin ikäviä uutisia. Tällöin teimme siskoni kanssa lopetuspäätöksen ja piti enää odottaa maan sulaamista, jotta ruuna saadaan haudattua. Oliverin tilanne pysyi samana, mutta laukata ei oikein edelleenkään voinut. Ruunaa hierottiin säännällisesti.



MAALISKUU:


Vierailin Horse Fairyssa ja olen vieläkin sitä mieltä, että ne olivat laimeammat kuin aiemmin. Vietimme lumisissa tunnelmissa aikaa ja tuntui, että kevät on jo lähellä.


Maaliskuun viimisenä päivänä meille muutti Riina-poni. Lapsemme saivat ihan oman ponin ja olivat ikionnellisia. Tuntui, että elämä sujui taas paremmin ja tamma kotitui hetkessä.

HUHTIKUU:



Alkava kevät saapui äkkiä. Saimme nauttia viimeiset hetket yhdessä Ronin kanssa, kunnes se kuun lopulla lopetettiin omalle pihalle ja päästettiin laukkaamaan vihreille laitumille. Oliver oli todella surullinen ja hirnui lähes yhtäsoittoa pari päivää.

Eläinlääkäri kävi kuvaamassa Oliverin takajalat ja otj löydettiin todella voimakas kinnerpatti, myös jtk löytyi lievempänä. Jatkoimme yrittäen saada akuutin vaiheen ohi.

TOUKOKUU:



Kevät saapui todella nopeasti ja hevoset pääsivät nauttimaan vihreästä. Kuun lopulla alkoi laitumien rakennukset. Vietin aika rauhallista aikaa hevosten kanssa yksin. Oliverin vuokraaja jäi pois, eikä Ronin hoitajakaan enää käynyt.

KESÄKUU:



Hevoset pääsivät heti kesäkuun alussa viettämään laidunlomaa. Alkuun pidin niitä päivisin laitumella, mutta lopulta ne viettivät myös yöt laitumella. Kesäkuun tienoilla sain hevosille apukädet. Äiti ja hänen tyttärensä kävivät yhdessä liikutamassa hevosia. Aloimme kesäkuussa myös suunnittelemaan naapurin kanssa yhteistyötä ja toisen kentän rakennustyöt myös hiljalleen aloitetaan.

HEINÄKUU:


Heinäkuussa oli tallin pesua, harjojen ja loimien pesua ja heinätöitä. Kuumuutta riitti ja kesä oli pahimmillaan. Loppukuusta eläinlääkäri vieraili jälleen. Oliver alkoi oirehtia uudella tavalla, hyppy pystyyn ja stoppaili kesken ravin. Ruunalla todettiin todella paha kissingspine, se ontui, sen hammas heilui ja lantiossa oli jokin pielessä. Tein jälleen erittäin vaikean päätöksen ja hevonen oli päästettävät pois kivuistaan. Hevonen ei kuitenkaan ihan älyttömästi kärsinyt, niin päätimme vielä odottaa hetken.

ELOKUU:


Alkukuusta naapurimme hevonen Sohvi, muutti meille. Tamma kotiutui erittäin hienosti ja sydäntä raapaisi katsoa näitä ihania kavereita.



Olin päättänyt hankkia itselleni uuden hevosen, koska talli oli jo valmiiksi omassa pihassa. Pian etsintöjen jälkeen löyty Irma. Meno yltyi hurjaksi, mutta parin päivän päästä rauha oli laskeutunut.



Elokuun lopulla iski suru. Oliver lopetettiin laitumelle ja haudattiin ikuiseen lepoon. Muut hevoset ottivat sen ihme hyvin, mutta veikkaan että me kaikki ikävöimme ihanaa ruunaa joka päivä. Tällaista hevosta ei toista löydy ikinä, mistään.

SYYSKUU:


Syyskuun alussani kouluni alkoi ja hevoset palailivat takaisin syysrytmiin. Oliverin vanha satula ei istunutkaan niin hyvin kuin ajattelin ja kuun lopulla asioisin satulakaupoilla. Päädyin tilaamaan liikkeeseen satulan joka sopisi tammalle.

LOKAKUU:

Kuukausi kului odottaen satulaa. Puuhailin Irman kanssa maastakäsin ja se myös kengitettiin. Aika kului todella nopeasti, koska koulussa oli aika kiirettä.

MARRASKUU:


Syötin Irmalle psylliumkuurin, jonka ansiosta sen lanta muuttui paljon. Lisäksi tammasta tuli paljon vähemmän äksy. Saimme vihdoin tallin hoitotilaan katon ja vielä erillisen loimihuoneenkin. Tilat alkoivat olla hiljalleen kunnossa.

JOULUKUU:



Päivittelin somea ja blogia todella ahkerasti joulukalenterin merkeissä. Alkoi kauan kaivattu loma. Tunsin itseni todella väsyneeksi. Ihan huippua oli kun vihdoin saimme satulan. Odotus palkittiin ja pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla ratsastamaan. Sitten tulinkin kipeäksi ja taas hommat vähän jäivät. Loppu kuusta pohdin paljon ratsastusta ja päätin olla ottamatta paineita, aloin etsiä meille opettajaa/ohjaajaa.

Odotan ensi vuodelta paljon. Toivon, että saan Irmasta pätevän ratsun ja pääsisimme joskus johonkin kisoihinkin. Toivon mukaan saamme alkuvuodesta apua ja pääsen säännöllisesti tunneille. Tänä vuonna tunsin älyttömästi menetystä, joten toivon todella että ensi vuosi sujuisi paremmin ja saisin olla aidosti onnellinen.