maanantai 25. kesäkuuta 2012

# 49 Hyviä uutisia!

En ole kirjoitellut, koska ei ole ollut mitään kirjoiteltavaa. Nyt kuitenkin on. Aamulla soi puhelin, ystäväni Krista (jolla Hilu on ylläpidossa Maijan luona) soitti. Uutisia todellakin oli. Maija oli sanonut, että "minun" hevoseni mahtuu tallii tai siis pihattoon. Tallin laajennus aloitetaan heinäkuussa tavalla tai toisella.

En oikein tiedä mitä ajattelisin tästä kaikesta. Toisaalta olisi kiva saada hevonen sinne, ei tarvitsisi ikinä miettiä, kun ei ole tekemistä, tai eile ole hevosta millä lähteä maastoon tai mennä Krissen valkkuun.

Nyt kun hevonen olisi mahdollisuus tuoda, en tiedä mitä ajattelisin. Voisin ajella katsomaan ruunaa josta olen sähköpostitellut, toisaalta olen pärjännyt nyt 1½vuotta ilman hevosta, niin mihin sitä nyt tarvitsisin. Olen heittänyt jo ajat sitten kirveen kaivoon tämän hevosasian suhteen. Nyt kun kaikki haaveni kävisi toteen, pitäisi vain käydä enää katsomassa ja kokeilemassa hevosta, että se on myös varmasti sitä mit' luvattiin.

Miten voivat tunteeni olla näin ristiriidassa? En käsitä itseäni. Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Jos en hevosta ota kiukuttelen kun en ikinä pääse tunneille tai ratsastamaan..

Asiasta kukkaruukkuun. Olin eilen ekaa päivää töissä. Voi taivas, että se oli outoa. Nyt töitä onkin viikon päästä ainakin viisi päivää viikossa. Se tietää rahaa, vaikke sitten aikaa niin olekkaan. En voi loputtomasti pelkkiä iltavuoroja tehdä joten pitäisi keksiä joku ratkaisu pojan hoitopaikaksi. Jos tekisin kuuden tunnin päiviä, niin ei olisi paha. Toisaalta iltavuoroista saan enemmän rahaa. No ajan kanssa sen nyt näkee mitä rupeamme keksimään.


Mamman muru haukku Veeti :)

Ei kommentteja

Lähetä kommentti