perjantai 21. helmikuuta 2014

Ilman satulaa

Alkaa pikku hiljaa tympiä tämä kotona oleminen. Tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi, mutta tänään sentään sain jotain aikaan. Suomen peli kun alkoi lähdin autoa katsastamaan. Tiukkaa oli mutta valitettavasti parempi nyt voitti. Kotona puuhailin kaikenlaisia perusjuttuja. Aika kun koitti, lähdin Jonnea viemään Äidilleni siskoni luo. Jonne halusi Mummille yökylään ja näin Äiti ja Isi sai vapaaillan.

Tästä suuntasin tallille hengailemaan. Innostusta ei ollut ratsastaa, mutta eksyimpäs hevosen selkään silti. Ratsukseni sain Zafiirin, jolla halusin mennä ilman satulaa. Alkuun tappelin hetken hokkien vaihdon kanssa, harjailin ja "hieroin". Kentälle kun suuntasin ja kapusin selkään, meinasin tippua heti alku kättelyssä. Zafir on todella kapea kuikelo, niin selässä oli kamala istua. Pohkeen pitäminen lähellä oli vaikeaa. Eilisen rankan estevalmenuksen jälkeen oli kivaa taivutella ja jumppailla muutenkin. Ravia en ottanut kuin hiukan. Halusin ensin vetristää hevosta erilaisia taivutusharjoituksilla. Tamma tuntuikin loppua kohden todella hyvältä.


Tallissa hoitelin Zafiirin rauhassa pois, tarkistin viellä hokkien kireyden ja pyörittelin tammaa kumisualla pitkän tovin. Itse tykkään palkita hevosen ratsastuksen jälkeen rapsuttamalla ja harjaamaan pitkään. Yleensä vielä venytän hevosen kaulaa porkkanoilla.


Jutan kanssa vielä vaihdeltiin kuulumisia ennen kotiin lähtöä. Tämä tilanne on jotain todella outoa. Istun yksin sohvalla kirjoittaen tätä blogia. Ei tarvitse huolehtia pojan iltapalasta ja nukkumaan laitosta. Mies on autotallissa vaihtamassa auton öljyjä. Suunnitelmissa on leffa, sauna ja iltapala.


Kyllästyin taas jälleen kerran mun kypärään, jolloin oli aika tuunailla se..


Ei kommentteja

Lähetä kommentti