perjantai 4. joulukuuta 2015

Pohdintoja.

Mitä kirjoittaisin? Ratsastamaan en ole kahtena viikkona päässyt omien menojen vuoksi. Tuntiratsatajan homma ei oikein tunnu omalle, joten vedin homman jäihin. Pääsin oman hevosen makuun, niin kerran viikossa ratsastaminen ei tunnu kivalle. En saa siitä niitä fiiliksiä mitä ennen ratsastamisesta. En koe eteneväni mihinkään tällä tahdilla, joten mielummin pidän taukoa määrittämättömän ajan.

Ensi viikolla olen kyllä menossa katsomaan uutta hevosta. Saisin sen lähemmäksi kotia, kuin mitä Vikke oli. Jos hevonen tuntuu kivalta, otan sen ehdottomasti koeajalle. Aika näyttää.

Viime sunnuntaina olin tosiaan Hämeenlinnassa istuntaklinikalla. Kokemuksena tämä oli oikein mielenkiintoinen ja sain paljon ideoita omaan tekemiseen. Oli mahtavaa nähdä miten erilaisia ongelmia ratsukoilla oli ja miten niitä korjattiin. Voisin myös samaistua joihinkin ongelmiin ja ne jäivätkin muhimaan suureen päähäni.

Huomenna luvassa olisivat 1-tason koulukipailut, mutta tällä kertaa kameran takana.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Hevosen on huoleton.

Tässä sitä ollaan, ilman omaa hevosta. Vikke on myyty, mutta jäi asumaan samaan talliin. Nyt tallilla käyminen ei tunnu mitenkään luentevalta, eikä yhtä kivalta. Meillä ei ruunan kanssa synkannut, niin että yhteistyömme olisi voinut jatkua.

Ostin kymppikortin tunneille, mutten tiedä haluanko enää ratsastaa. Tallilla ei tunnu olevan yhtään sellaista hevosta jolla haluaisin ratsastaa. Osa syynä taitaa kuitenkin olla se, etten pääse enää kisoihin. Miksi treenata kun ei ole tavoitteita? Tuntuu ihan turhalta koko homma.

Hain opiskelemaan hevoshierojaksi, mikäli pääsen opiskelemaan en voi uutta hevosta hankkia. Mikäli en pääse, voi olla että hankin jonkun hevosen. Kirjoittelu nyt ainakin vähentyy, kun käyn vain kerran viikossa tunnilla.

Voitin muuten liput sunnuntain istuntaklinikalle. Odotan reissua innolla ja otan varmasti kameran matkaan. Ensi viikon päästä mulla on itselläkin pilates ja la ja su olisi koulukisat kuvattavana, saa nyt nähdä repeänkö joka paikkaan.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan...?

Sunnuntaina oltiin Somerolla 1-tason koulukisoissa ja voin sanoa et mun kisailut on nyt kisailtu. Vikke oli oma itsensä, superkiva ratsastaa alkuun verkassa. Tilanne kuitenkin muuttui äkisti, kun eräs yhdistelmä kurvasi parkkipaikalle ja sieltä kuului hirnahdus. Koko paketti levisi käsiin, kun ruunan tarhakaveri saapui paikalle. Olisi ollut turha mennä edes radalle ja menin vaikkei touhussa ollut edes hitusta järkeä.


Rata ei paljoa huonommin olisi voinut mennä. Vielä huonommin olisi mennyt, jos olisin tippunut. Yhdessä Vikken kanssa olemme täysi fiasko emmekä mikään muu. Ei aio enää vaarantaa toisten turvallisuutta yhteistyöllämme. Ruuna ansaitsee osaavamman ratsastajan, johon se voi luottaa. Mitä olisikaan käynyt jos olisin tippunut ja hevonen olisi juossut tielle aiheuttaen  liikenneonnettomuuden? Tätä en edes halua tietää.

Ainut kannustava tässä lapussa on tuomarin loppukommentti "Sinnikkäästi ratsastettu loppuun"

En missään tapauksessa uskonut, että yhteinen tiemme päättyy näin. Järjellä kuitenkin kun ajattelen, niin ei tässä ole mitään järkeä. Alkuu ajattelin, että hankkisin toisen hevosen ruunan tilalle. Rauhallisemman, jonka kanssa yhteistyö sujuisi paremmin. Todellisuus on kuitenkin se, että minun on järkevintä opetella ratsastamaan ensin. Osaamaton ratsastaja ja oma hevonen ei missään tapauksessa ole järkevä yhdistelmä.

Jonkun mielestä ehkä luovutan liian helpolla. Vikke on kotona tosi kiva ratsastaa ja meillä on hauskaa tehdä töitä. Olen kuitenkin pohjimmiltani niin kilpailuhenkinen, että haluan edes joskus käydä pikkukisoissa ihan vain omaksi iloksi jännitystä tuomaan. Tästä päähänpinttymästä en vain pääse irti. Tarvitsisin hevosen, joka myös vieraassa ympäristössä on rauhallinen, eikä jännity näin kovin omasta jännityksestäni.

Talvi tulee olemaan minulle erittäin hankalaa aikaa. Tallilla käyminen ei ole niin simppeli juttu kuin voisi ajatella. Olen kyllästynyt muiden vaivaamiseen niin hevosen hoitamisen ja liikuttamisen osalta kuin lastenhoidon suhteen. Joko jatkan vain tuntiratsastajana tai sitten lyön koko harrastuksen jäihin. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä en tiedä.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Wau-fiilis jatkuu!

En tiedä on minun vai hevoseni päässä käynyt naksahdus. Vikke on ollut nyt jo useamman päivän todella kiva ratsastaa. Eilen menin itsenäisesti. En tehtyt mitään kovin ihmeellistä, menin kerran tulevan radan läpi ja taivuttelin. En tosiaan halunnut pilata sitä fiilistä, joten en ratsastanut kauaa. On kiva lopettaa kun sujuu.

Tänään olin jälleen tunnilla. Taaskaan aiheena ei ollut mitään erikoista, taivutelua ja ympyrä työskentelyä. En käsitä miten ruuna on ollut näin kiva ratsastaa. Se kulkee pyöreänä, ei hangottele vastaan ja kuuntelee apuja. Pitäisi saada ratsastuskuvia näistä hetkistä. Tärkeintä on kuitenkin se oma mieleen piirtynyt kuva. Tämä kun pysyisi.

Kuva lainattu EquusCaren fb-sivuilta.

Löysin itselleni kivan näköisen kypärän ja vielä tarjouksessa.  Päätin tilata tämän mallin. Maanantaina laitoin kypärän tilaukseen ja tänään se jo saapuikin. Heti huomenna pääsee se testiin.  Plussaa ainakin säädettävyydestä. Mulla oli ainakin jo aikakin hankkia uusi kypärä. En minä vanhaa poiskaan heitä, mutta sen kanssa olen tippunut ja välillä se on lentänyt. Kerron heti miltä kypärä tuntui kun olen sitä koittanut.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Typerä syysflunssa!

Ehdin jo ajatella, että välttysin tältä typerältä joka vuotiselta riesalta, mutta ei! Perjantaina oloni muuttui kurjaksi ja lauantaina kun minulla oli vapaapäivä kodin pyörittämisestä, niin eiköhän tauti iskenyt oikein kunnolla.



Lauantaina oli luvassa tallilla sennuleiripäivä, johon tarkoitus oli osallistua Vikken kanssa. Aamulla joustin aikataulua niin, että ennen tallille menoa kävin apteekissa. Hyvillä tropeilla pääsin tallille ja pääsin ratsastamaan. Ensimmäisenä oli vuorossa aamupäivällä puomitunti. Lähinnä siis koulutunti, jossa ympyrällä puomeja. V tuntui superhyvältä ja se oli tosi kiva ja kevyt ratsastaa. Sain semmoisia Wau-efektejä ja kyllä fiilis oli mitä parhain. Nää hetket on ne, jotka palkitsee parhaiten. Loppukäynnit mentiin porukalla maastossa ja ruuna oli kuin ihmisen mieli.

Lainasin kuvan tallin fb-sivuilta.


Iltapäivästä minne piti osallistua vielä toiselle tunnille, mutta olo vei voiton. Olin kyllä verkkailemassa, mutta pistely keuhkoissa yltyi ja kipu oli kova. Jätin leikin kesken heti ja hoidon hevosen pois.

Tästä taudista pitäisi piru vie päästä eroon. Mitään ei saa tehdyksi, kun joka paikkaa särkee ja kolottaa, huono olokin on. Sunnuntaina olisi seuraavat kisat, jos vain päästiin mukaan ja niihinkin pitäisi harjoitella. Saa nähdä mitä huomisesta talleilusta tulee. Sen näkee huomenna.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Yhtä alamäkeä koko homma

Olen niin sekaisin etten enää tiedä mitä ruunan kanssa teen. Tiistaina, kun yksi ostajaehdokas kävi, olin voitonriemuinen Vikken metkuista, mitä se teki kun olin itse selässä. Normaalisti inhoan sen pukkeja ja rakettilähtöjä, nyt nautin niistä. Minulle tuli niin huono mieli, että päätin vielä yrittää itse ja poistin myynti-ilmoitukset. Sovimme siskoni kanssa tunneista.

Tuumasta nimeen osallistuin keskiviikkona tunnille. Osaksi homma toimi kivasti, mutta muuten tuntui menevän päin h*lvettiä. En ymmärrä mistä ruuna on saanut energiaa näin paljon. Laukassa varsinkin se on kuin raketti. Enää ei tarvitse miettiä nousee laukka vai ei. Pidin enemmän rauhallisesta hevosesta, siitä millainen se oli. Loppukäynnit maastossa oli yhtä keulimista. Herra veti hernepurkin syvälle sieraimeen, kun se joutui kulkemaan peränpitäjänä. Tallille kun pääsin olo oli pettynyt. Juuri kun olin jo päättänyt yrittävän vielä, niin hevonen on täysi sika.

Ruokinnan laitoin suurennuslasin alle heti. Ruuna on tähän asti syönyt 3dl kauraa+kivennäisen yms muut päivässä. Tämä vaivainen määrä saa jäädä testiksi kokonaan pois. Nyt ruuna saa vain kivennäisen ja valkosipulinsa, katsotaan autaisiko tämä Herraa rauhoittumaan. 

Vapaapäivän voimme myös unohtaa, sillä päivän jos ruuna seisoo, on se seuraavana päivänä ihan vallaton.  Otamme yhden päivän viikossa vain käyntiä. En halua, että kenellekään sattuu mitään minun hevoseni takia.

Mitä juuri sinun mielestäsi minun kannattaisi tehdä?

tiistai 20. lokakuuta 2015

Mitä haluan tulevaisuudelta?

Joku tarkka silmäinen on voinut huomata, että Vikke on myynnissä. Olen miettinyt sitä siitä asti kun itse rupesin ratsastamaan sillä. Meillä ei synkkaa niin hyvin, että nauttisin ratsastamisesta. En viihdy ruunan kanssa yhtään kentällä, maastossa voisimme kaikki päivät mennä. MUTTA kun minä haluan kisata. Voin myöntää etten tosiaankaan ole riittävän hyvä ratsastaja tälle ruunalle. Joku saa tästä todella hienon hevosen, minusta siihen ei ole. Tarvitsen rauhallisemman opetusmestain joka voi opettaa minua. Vikkeä en halua pilata yhtään enempää. Tämä ruuna on oikeasti  todella hieno, kun vain osaa ratsastaa sillä.

Ajatuksena olisi etsiä uusi opetusmestari opettamaan minua, ei mitään automaattia, mutta ei myöskään sellaista joka ottaa nokkaan virheistä.

Ihan kelle vaan en tätä ruunaa myy, siitä pidän huolen.

torstai 8. lokakuuta 2015

Uusi nimi, vanha tarina!

Mitäs pidätte?

Nimittäin blogin uudesta nimeästä. Tämä on ollut minulla jo mielessä siitä saakka kun Viikarin ostin. Nyt sain uuden bannerin, joka pääsikin heti käyttöön. Uuden bannerin on loihtinut Esteheppa Codan Elämää Idde, kiitos vielä!

Tässä samalla voinkin kertoa tämän päivän tallireissusta. Aamutuimaan, kun vein esikoisen kerhoon suuntasin tallille. Hommani oli siivota karsinat, mutta sainkin yllättävästi apua. Kuinka kivaa olikaan, kun ei tarvinnut yksin rehkiä ja sain vielä maastoseuraakin. Tunnissa tallihommat oli hoidettu ja suuntasimme yhdessä maastoon.

Vaikka kyseessä oli pelkkä käynti lenkki, nautin täysin siemauksin raikkaasta ilmasta ja mukavasta seurasta. On se vaan kivaa hevostella porukalla. Metsä oli ihan huurteinen ja pakkasen jättämät hileet leijailivat kulkiessamme. Mukavinta oli, kun ei tarvinnut kiirehtiä ja sai rauhassa samalla juoruilla ja höpötellä niitä näitä.


Reissun jälkeen tein vielä hiukan tallihommia ja hilpaisin hakemaan pojan kerhosta ja vauvelin mummilta. Iltapäivällä ajelin lasten kanssa vielä antamaan päiväheinät. Huh mikä päivä!

Tärkeimmät varusteeni TOP 3

Päätin tarttua haasteeseen ja syventyä tärkeimpien varusteideni listaamiseen. Haasteen on siis heittänyt playsson.net. Sivustolle pääset klikkaamalla alla olevaa banneria!

http://blogit.playsson.net/



Olen aina ollut kova kyllästymään kaikkeen ja tämmöisen harrastuksen kanssa se tulee todella kalliiksi. Nykyisin olen oppinut nauttimaan enemmän sopivuudesta ja turvallisuudesta, kuin ulkonäöstä.

I


Itse tuunaamalla varusteita voi helposti muuttaa niiden ulkonäköä. Tästä syystään heti ykkösenä on oma ratsastuskypäräni. Se istuu päähäni kuin nyrkki silmään ja on myös turvallinen. Olen ostanut sen aikoinani ihan vain Prismasta alennusmyynnistä. Voin helposti vaihtaa reunablingit, niin kypärä saa aivan uutta ilmettä. Merkiltään tämä on WembleyFox.


II


Hyvänä kakkosena tulee uudehkot hanskani. Käteni ja eritoten sormeni ovat ihan typerän malliset, joten istuvia hanskoja on erittäin hankala löytää. Viimeksi kun tilasin Horzelta paketin, päätin koittaa näitä edullisia hanskoja. Ne tuntuvat superhyviltä. Olenkin tässä parin päivän aikana miettinyt miten voisinkaan ratsastaa ilman hanskoja. Tykkään näiden ulkonäöstä, mutta mikä parasta, nämä ovat oikeiasti mukavat ja hyvät!

III



Eihän tässä ole mitään järkeä, kolmantena löytyy siis kannusremmit. Vielä minusta paistaa läpi pinnallisuus, sillä minun oli pakko ostaa nämä vain ja ainostaan niiden ulkonäön perusteella. Jotenkin vain olen tykästynyt näihin. Nämähän eivät liity mitekään turvallisuuteen, mutta oikeasti tykkään näistä ihan tosi kovin.

Mikä fiilis!

Eilen olin oikea laiskimus, enkä mennyt ollenkaan tallille. Ruuna sai viettää ansaitun vapaapäivän, omistaja sitä ei niinkään olisi ansainnut. Mulla jäi vaihde hiukan päälle, enkä olisi tänäänkään jaksanut mennä tallille. Kylmäkin ja kaikkea. Keräsin ruhoni ja pakotin itseni tallille ja kyllä kannatti, nyt on ihan mahti fiilis!

Pääsin lähtemään tallille myöhemmin mitä ajattelin ja kiire meinasi iskeä. Ei muuten olisi hoppu ollut, mutta tallilla pidettävät ratsastustunnit olivat jo alkamassa. Kiireesti tallille, pikaharjaus, kamppeet päälle ja menoksi.

Alkuverkan jälkeen tein pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa ja tein siirtymisiä. Eritoten käynti-laukka siirtymiset onnistuivat mahtavasti. Nyt kello oli jo paljon. Loppuraveja mennessäni päätin lähteä maastoon yksin. Vikken kyyläsi kaikkea, mutta matka taittui koko ajan eteenpäin. Rämpisimme ihan keskellä metsää ja tajusin jo eksyneeni. Hetken mietittyäni  jatkoin matkaa, ylitimme monta ojaa joissa oli vettä ja tarposimme ihan hukassa. Lopulta suuntavaistoni (lue=annoin Vikkelle vapaat ohjat) toimi ja löysimme tien kotiin.


Tallilla hoidin hevosen tunnollisesti pois ja loimitin sen. Tästä oli hyvä suunnata tarhan siivoukseen ja muihin hommiin. Tämmöstä lisää!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

No nyt mullakin on...

Nimittäin kortissa yksi ajokorttiluokka lisää. Kävin perjantaina ajamassa pikkue:n inssin. Läpihän se meni, joten nyt en aina tarvitse kisoihin kuskia, voin ajaa itse.


Seuvaana onkin vetoauton hankita, joskus tulevaisuudessa vasta kylläkin. Omassa skodassa ei ole edes koukkua.

torstai 1. lokakuuta 2015

Suunnitelmia!

Tässä olisi suunnitelmissa kaikenlaista. Huomenna perjantaina olisi ollut pilates, mutta koska olin jo sopinut muuta pitä tästä jäädä tällä kertaa pois. Kisojakin ollaan katsottu, mutta ne tuntuvat osuvatn kovin huonosti. Su 18.10 olisi Perniössä ollut koulukisat, mutta meillä on edellisellä päivällä ristiäiset, joten emme mitenkään voisi tuonne lähteä.

Sain kuitenkin aikaiseksi ilmoitettua meidät Somerolle su 1.11. Luokkana C-merkin kouluohjelma 1997. Pakko saada hevoselle rutiinia vieraista paikoista, joten kierrellään nyt kaikki. Marraskuussa olisi myös kahdet muut kisat mihin olen ajatellut meneväni. Riippuu vain niin monesta asiasta.

Eilen juoksutin Vikkeä liinassa ja lopuksi irtona. Kentän laidalla olevat ruohot kiinnostivat enemmän kuin kirmaaminen. Muutaman kerran innostui ruuna oikeaan pukkilaukkaan.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Vihdoinkin kuulumiset koulukisoista

Hetki on taas vierähtänyt, kun tässä on ollut kaikenlaista. Nyt kuitenkin palataan taaksepäin.

16.9. olimme koulukisoissa, jotka olivatkin ensimmäiset yhteiset kisat Vikken kanssa. Turha kai tässä on kierrellä. Vikke oli kisapaikalla ihan vallaton. Oma jännitykseni tarttui siihen täysin. Verkassa sain sen hetkittäin rennoksi, muuten se olikin yhtä pidättämistä koko verkka. Viimeinen silaus oli se kun tarhakaveri lähti pois verkasta, käyntiä ei enää näkynytkään.


Ratana tällä kertaa oli HeC:1 2000. Maneesiin kun mentiin niin vähänkin kasassa ollut paketti räjähti käsiin. Jo alkutervehdys meni ihan suoraan sanottuna vituiksi, siitä kuitenkin päästiin aloittamaan rata. Ainut asia mikä meni hyvin, niin laukat nousi :D Yksi temponlisäyksistäkin meni ihan tosi kivasti ja tulikin 6. Tiet olivat surkeita, kulmikkaita ja kaahaamista, hevonen meni minne sattui.



Kaikista pukitteluista ja muista toilailuista huolimatta saatiin rataloppuun ja ruhtinaalliset 51,250%.
Tuomarin loppukommentit olivat kyllä oikeasti kannustavat:
"aivan ihastuttava sh! mutta tänään hevonen hieman jännittyy ja on "vallaton" =) Hyvää treeniä. hevonen vielä avuille niin sinulla on todella kiva ratsu"

Kissa ehti jo tuhota osan


Tästä ei ainakaan voi kuin parantaa. Tässä vielä video olkaa hyvät:



linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=UnTngyVADP0

perjantai 11. syyskuuta 2015

Pilates!

Osallistuin tänään elämäni toista kertaa ratsastuspilatekseen ja voin jälleen sanoa sen olleen joka euron väärti. Olin varannut itselleni yksärin, joka kestää puoli tuntia. Vaihdomme Airan kanssa kuulumisia ja kerroin kisasuunnitelmista. Ehdotin simppeleitä juttuja, jotta voin oikeasti keskittyä ja ymmärtää kaiken oikein. Ajatuksena oli pelkkä käynti, mutta koska se sujui niin päätimme myös ravata. 


Käynnissä kävimme läpi istuntaa ja oikeaa tapaa ratsastaa. Ravissa mietimme oikeanlaista keventämistä ja rentoa menoa myös harjoitusravissa. Kuinka helpolta kaikki tuntui, kun joku kertoi korvaan mitä tehdä missäkin vaiheessa. Olo selässä oli varsin helpottunut.


Raviin asti pääseminen vaati töitä. Alkuverkassa siirto raviin ei ollut mitenkään hankala. Vikke ilmeisesti kuvitteli, että alun käyntityöskentelyn olevan loppukäynnit. En saanut sitä millää nostamaan ravia. Raippa käteen ja kas kummaan kun heti yhteistyö onnistui, Kevytravi sujui todella hienosti ja oma olonikin oli varsin kevyt. Harjoitusravikin sujui paremmin kuin koskaan ja olin ihan myyty. 

Teimme myös kisoja ajatellen siirtymisiä ravi-pys. Tästä rento peruutus ja raviin takaisin. Tällaista jälkeä kun saisin kisoissa olisi pisteet hyvät! Radalla vaan jotenkin se ratsastus unohtuu ja homma muuttuu vain radan suorittamiselle.

Jäljelle tyhjän lompakon lisäksi tästä jäi erittäin hyvä fiilis. Aion todellakin jatkossa käydä säännöllisesti Airan tunnilla. Hevonenkin tuntui nauttivan puuhasta.



Oletko sinä koskaan osallistunut Airan pilatestunnille?
Millaista se oli?

torstai 10. syyskuuta 2015

Vaikeuksien kautta voittoon!

Kylläpäs on ollut härdelliä. Sainkin jo perjantaina Vikkelle tehosterokotteen, niin ei tullut niin kiire kisojen alla. Mikä sattuma tulin vielä itse kipeäksi, niin ei tosiaan tarvinnut murehtia liikutuksen kanssa. Pikku hiljaa palauduttiin normaaliin liikutukseen.

Eilen sain liikutuksen vielä sysättyä muille, mutta tänään koin jo olevani niin terve, että sain liikutettua ruunan itse. Alkuksi minusta tuntui taas siltä, ettei koko hommasta tule mitään. Alun hankaluuksien jälkeen kun meinasin jo luovuttaa ottamalla raipan avuksi tehostamaan apuja, hevonen toimikin riittävän hyvin ja sain keskityttyä treeniin.


Vaihtelun vuoksi menin puomeja ja se oli kivaa sekä hevosesta, että ratsastajasta. Minulla on oikeasti ihana tunne kun sain hevosen avuille ja siirrot sujuivat hyvin. Ehkä tästä vielä sittenkin tulee jotain.

Huomaatteko kuvassa olevat väri? Hih! Tilasin Horzelta paketin joka sisälsi vaikka mitä. Uusi huopa, uudet suoja (sävysävyyn tietenkin), uudet ratsastushousut ja hanskat. Kyllä taas kelpaa päästellä.



Horzelta tilasin vielä kisapaidan tulevaisuuden varalle. Hööksiltäkin tuli paketti. Kisoihin valkoinen huopa ja mulle valkoiset hanskat. Lisäksi tilasin myös alennuksessa olleet valkoiset pöksyt, mutta ne taisivatkin olla pientä kokoa kun olivat hiukan lue= ihan liian pienet. Ne saavat jäädä kyllä silti kaappiin odottamaan. Jos ne mahtuisi jalkaan sitten seuraaviin kisoihin.

Jäljellä on vielä muutama raskauskilo, mutta nyt vasta olen tajunnut että laihduttaahan tässä pitäisi. Nyt saa jäädä herkuttelut! Tämmöisenä lohtusyöjänä helpommin sanottu kuin tehty. Mehu vaihtuu vedeksi ja lautaselle enemmän kasviksia. Lenkille minun ei olekkaan niin helppo mennä, mutta yritetään! Vauvan voin helposti ottaa mukaan, mutta Jonne ei jaksa kovin pitkälle kävellä. Tallilla hän kyllä jaksaa olla reipas, kunhan on jotakin tekemistä.

Huomenna onkin vuorossa pilates ja vielä yksärinä. Ihanaa päästä treenaamaan tosissaan tai ainakin oppimaan jos ei muuta.

torstai 3. syyskuuta 2015

Epätoivoista treeniä!

Tänään, kun katson eilisiä ratsatuskuvia, mietin mihin soppaan olen lusikkani heittänyt. Eihän tässä ole enää mitään järkeä. Ratsastustaitoni ovat enemmän kuin ruosteessa ja saattaa olla jopa noloa mennä julkiselle paikalla ratsastamaan. Mutta onko sillä väliä mitä muut ajattelevat? No ei ole, sanon minä. Tiedän itse kuinka mikään ei oikeasti suju, mutta yritämme silti.


Minusta tuntuu juuri nyt siltä, että olen pilannut hevoseni. Olen muutaman kuukauden katsonut kuinka hienosti se kulkee, mutta kun itse ratsatan, ei minusta todellakaan tunnu siltä. Eilen minusta tuntui siltä, kuinka koko paketti olisi levinnyt käsiin.


Ajattelin mukamas fiksuna, että harjoittelen taas kannusten käyttöä kisoja ajatellen. Nyt kuitenkin päätin, että pitäkää kannuksenne. Käyn ostamassa ennen kisoja mahdollisimman pyöreät, oikeat feikkikannukset. Ei minun hevoseni tarvitse niitä, en vain osaa ratsastaa sillä viellä. Osaksi tästä avautumisestä syytä näitä hemmetin hormooneja jotka synnytyksen jäljiltä valloittavat mieleni, mutta oikeasti syy on omassa tyhmässä luonteessani. Innostun liian helposti, eikä missään ole mitään järkeä.


Yritin siis eilen harjoitella tulevaa rataa, muuten se sujuikin hienosti, mutta kun jätin raipan pois, ei hevonen liikkunut eteenpäin. Se oli laiska kuin mikä. Ensin syytin hevosta, mutta sitten päätin tarkistaa sen saaman ruuan ja lisätä sitä. Ei sillä enää vain kävellä, joten se oikeasti tarvitsee myös energiaa. En saanut Vikkeä millään laukkaamaan määrätyissä kohdissa ja meinasin itkeä. Nyt kuitenkin päätin olla murehtimatta ja olla varsinkin syyttämättä hevosta. Otan rennosti ennen kisoja, enkä aio murehtia kisoja yhtään,


Ensi viikolla suunnitelmissa on tehosterokotus ja siitähän seuraa lomaa pari päivää. Perjantaina osallistun todennäköisesti Pilatekseen yksärin muodossa. Muuten otamme ihan rennosti. Tänään menemme maastoon jos saamme seuraa tai sitten käyn vaan rapsuttelemassa hevosta. Eilenkin kävin lopuksi pienen maastolenkin ja molemmat nautimme siitä kyllä.


Onko kellään muulla koskaa oloa, että on aivan paska ratsataja?
Tekisi mieli antaa koko hevonen pois, kun ei vain osaa.

perjantai 28. elokuuta 2015

Mukana taas!


Täällä sitä taas ollaan ja valmiina hevosen selkään. Minulla on ollut erittäin pätevä ja tärkeä syy pysyä pois hevosen selästä. Meille syntyi nimittäin perheenlisäystä 9.8.2015 klo 16:44. Kuukauden etuaikaisena syntyi tuleva ponityttö.

Maailman kaunein tyttö

Hevostyttö pienestä pitäen.
Vaikka tytön syntymästä onkin vain vähän aikaa, olen silti päässyt ratsastamaan itsekkin pitkästä aikaa. En raskausaikana halunnut ottaa mitään riskejä ja maltoin odottaa loppuun asti. Nyt olen ollut reilun viikon säännöllisesti hevoseni selässä.

Kuinka hyvältä tuntuukaan sanoa hevoseni. En vieläkään meinaa uskoa sitä, että minulla tosiaan on ihan oma hevonen. Meinasin aluksi, että Vikke lähtee myyntiin ja sille etsitään parempi koti. En tahdo vaivata sukulaisia lapsenlikoiksi, mutta ei minun olekaan tarvinnut vaivata. Siskoni ovat tarjoutuneet itse ja vauva onkin niin kiltti, että hän nukkuu vaunuissa ratsastukseni ajan.



Ratsastus ei vielä suju kovin hyvin, mutta tarkoitus olisi nyt ruveta aktiivisesti treenaamaan ja kiertämään 1-tason kilpailuja, lajina todennäköisesti vain kouluratsastus.

Vikke on ollut tosi kiva ratsastaa, se on herkkä, muttei kuitenkaan mikään automaatti. Välillä persekin tuntuu lentävän vauhdikkaasti, muttei tämäkään haittaa. Jäynäillä ruuna osaa kyllä.

Synnytyksestä on kohta kolme viikkoa ja sain aivan päättömän ajatuksen. Tarkoitus olisi suunnata pari viikon päästä koulukisoihin. Ilmoitin itseni heti kun kutsu tuli, toivottavasti mahduin vielä mukaan, kun osallistujamäärä oli rajattu. Aikaa treenata on 2,5 vkoa, mutta voittamaan ei olla menossa vaan katsomaan mitä hevonen meinaa ja saada jokin pohjatulos, josta voimme lähteä parantamaan. Luokkana on HeC:1 2000, eli ihan mukava luokka.

Nyt blogikin on taas herännyt henkiin! Toivon, että saan välillä jonkun napsimaan kuvia, niin tätä olisi mielenkiintoisempi lukea!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Uusi perheenjäsen!

Nyt voin sanoa, että aurinko paistaa risukasaan. Tätä päivää en olisi uskonut hetkeen tulevan. Olen nimittäin jälleen hevosenomistaja. Lähdimme perjantaina kopin kanssa katsomaan ruunaa, joka vaikutti juuri sopivalta projektilta. Mukaanhan sieltä saatiin pullukka ruuna, jossa projektia riittää.

Kyseessä on 14v suomenhevonen. Ratsuna ollut koko ikänsä,  nyt vain seissyt oloneuvoksena yli vuoden. Tämä herra vakuutti minut huumorintajullaan ja kiltteydellään.

Se on nyt asunut siskoni tallissa pari päivää ja on jo kuin kotonaan. Liikunta aloitellaan ihan pikkuhiljaa kävelytyksellä, ei pidetä kiirettä kunnon nostamisessa ja laiduttamisessa. En itse ole ratsastuskunnossa, joten selästä käsin liikutuksen hoitaa joku muu. Itse puuhailemaan hevosen kanssa ihan muuta. Syksyllä kun voin itse taas ratsastaa, on tarkoitus treenata ja jos rahkeet riittävät niin keväällä meidät nähdään kilpailuissa koulupuolella.


Matkalla kotiin!