perjantai 23. lokakuuta 2015

Yhtä alamäkeä koko homma

Olen niin sekaisin etten enää tiedä mitä ruunan kanssa teen. Tiistaina, kun yksi ostajaehdokas kävi, olin voitonriemuinen Vikken metkuista, mitä se teki kun olin itse selässä. Normaalisti inhoan sen pukkeja ja rakettilähtöjä, nyt nautin niistä. Minulle tuli niin huono mieli, että päätin vielä yrittää itse ja poistin myynti-ilmoitukset. Sovimme siskoni kanssa tunneista.

Tuumasta nimeen osallistuin keskiviikkona tunnille. Osaksi homma toimi kivasti, mutta muuten tuntui menevän päin h*lvettiä. En ymmärrä mistä ruuna on saanut energiaa näin paljon. Laukassa varsinkin se on kuin raketti. Enää ei tarvitse miettiä nousee laukka vai ei. Pidin enemmän rauhallisesta hevosesta, siitä millainen se oli. Loppukäynnit maastossa oli yhtä keulimista. Herra veti hernepurkin syvälle sieraimeen, kun se joutui kulkemaan peränpitäjänä. Tallille kun pääsin olo oli pettynyt. Juuri kun olin jo päättänyt yrittävän vielä, niin hevonen on täysi sika.

Ruokinnan laitoin suurennuslasin alle heti. Ruuna on tähän asti syönyt 3dl kauraa+kivennäisen yms muut päivässä. Tämä vaivainen määrä saa jäädä testiksi kokonaan pois. Nyt ruuna saa vain kivennäisen ja valkosipulinsa, katsotaan autaisiko tämä Herraa rauhoittumaan. 

Vapaapäivän voimme myös unohtaa, sillä päivän jos ruuna seisoo, on se seuraavana päivänä ihan vallaton.  Otamme yhden päivän viikossa vain käyntiä. En halua, että kenellekään sattuu mitään minun hevoseni takia.

Mitä juuri sinun mielestäsi minun kannattaisi tehdä?

Ei kommentteja

Lähetä kommentti