sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Jälleen tunnilla!

Tänne meidän seudulle rantautui oikein kunnon talvi. Meidän pihalla on ainakin 5cm lunta. Tulis vaan se kevät jo sieltä!

Mutta juu, olin tänään jälleen tunnilla. Ratsun sain valita itse,joten päädyin vapaana olevaan Vikkeen. Tämä on siis vanha suokkiruunani. Jo hoitaessa ruuna oli samanlainen kuin ennenkin. Voisi kuvitella, että sillä on hevosten ADHD. Joka paikka pitää kohnata ja tutkia.

Tunti ei tehtävien osaltaan ollut ollenkaan helppo. Aluksi teimme serpentiiniä käynnissä ja toiseen suuntaan myös ravissa. Jo tässä vaiheessa totesin ratsastettavuuden muuttuneen tai en aikaisemmin tätä vain ole huomanut. Ruuna oli aivan kuuro oikealle pohkeelle. Aivan sama mihin suuntaan yritti mennä, ei vaikutusta tapahtunut.

Meno ei tänään näyttänyt mitenkään tältä. Kuva syksyltä.

Ravissa teimme myös pitkällä sivulla väistöjä niin, että ensin uran sisälle, sitten takaisin uralle, taas sisälle ja taas uralle. Kiire meinasi tulla ja hermot olivat kuurokylkiseen hevoselle loppu. Aikani kun väänsimme, saatiin  uutava hyvä pätkä aikaan.

Laukassa teimme serpentiinin tapaisesti vastalaukkoja. Vikke oli tässä vaiheessa jo niin kuulolla, ettei suurempi rikkoja tai ongelmia tullut.  Lopputunnista olin kuitenkin itse niin hiestä märä, että meinasin saada lämpöhalvauksen. Myös hevonen oli märkä, mutta Vikke nyt hikoaa pienemmästäkin.

Kaikenkaikkiaan tunti oli vallan mainio ja aion kyllä yrittää päästä taas pian tunnille. Vikken kyydissä minun on helpompi istua paremmin. Pääsen syvemmälle satulaan, enkä jännitä itseäni. En pääse könöttämään niin pahasti kuin muilla. Toisaalta taas Vikke on helppo ratsastaa peräänntoon, sillä se käyttää selkäänsä ja takajalkojaan luonnostaan todella hyvin.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti