maanantai 7. maaliskuuta 2016

Nyt mä sen tein, otin itseäni niskasta kiinni!

Eilen koin taas sen normaalin ongelman, ei kiinnosta tehdä mitään. Mietin mielessäni tekosyytä, etten ehdin tallille. Kuinkas kävikään? Sanoin jo Villelle puhelimessa, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja raahaudun tallille. Jos en nyt menisi, en menisi varmaan ikinä. Odotellessa Herran kotiutumista pakkauduin ratsastusvaatteisiin ja kun hän ovesta tuli sisään, hyppäsin auton rattiin ja ajelin tallille.

Hevonen nopsaa tarhasta ja uutta satulaa kokeilemaan. Päädyimme tulokseen, että karva alle ja johan on parempi kuin vanha. Satula ei painanut, eikä puristanut ja säkätilaakin jäi sopivasti. Siitä sitten sovittamaan uusia suojia, samalla kun loput kamat olikin jo niskassa.

Tässä näkyy nämä uudet suojat, mitkä messuilta tarttui mukaan.

Olo tuntui jotenkin oudolta, kuin en saisi otetta koko hevoseen. Kerrankin päätin, että aivan sama millaisessa muodossa hevonen liikkuu, kunhan se liikkuu haluamani vauhtia. Nyt ei ollut lupa madella, vaan pitkät sivut menin niin reipasta käyntiä kuin voimme ja lyhyet sivut sitten matelimme. Näihin vielä yhdistettynä pys-per ja sama tempo liikkeelle lähdössä kuin ennen pysähdystä.


Ravissa en paljon sitten hienosäädäkkään tempoa, ainakan vielä. Uskaltauduin vihdoin ravaamaan enemmän kuin kolme askelta. Lentelin keventäessä mihin suuntaan sattui, jalkaa en saanut mitenkään pysymään oikealla paikalla ja melkein voin pahoin peläessäni tippumista. Tämä kaikki johtui ihan vain siitä, että V:llä on hirveän suuri ravi. Yritetään ravia ruveta sitten säätelemään, kun totun kirahin askeleeseen.


Yllätin itsenikin koittamalla ruunan laukkaa. Laukka nousi ihan ok, eikä tuntunutkaan ollenkaan hassummalta. Lihasten kautta saadaan lisää tasapainoa, niin varmasti laatu paranee roimasti. Nyt ruuna kaatui jonkun verran sisälle, mutta muutama pätkä oli oikein hyvä ja rauhallinenkin. Muutaman noston jälkeen herrasmies tarjosi laukkaa itse. Oikein nauratti innoissaan oleva hevonen.

Ennen loppukäyntejä treenasimme hiukan avoa ja pohkeenväistöä. Pikku hiljaa jokin palapelin pala löytää aina kohdallee ja asiat lähtevät sujumaan entistä paremmin.


Tavoitteena V:n kanssa meillä on saavuttaa rauhallinen eteen-alas ravi.
Mitä Teillä on tavoitteena tällä hetkellä on?

Ei kommentteja

Lähetä kommentti