lauantai 18. kesäkuuta 2016

Me ei olla sokerista

Eilinen työpäivä hiukan vetkahti ja kotihommat painoi niin ankarasti päälle, joten Viva joutui pitämään vapaapäivän. Toisaalta ei näissä ilmoissa paljoa kiinnosta mennä ratsastamaan. Näin lauantaisin pääsen kuitenkin ajoissa töistä, joten pääsin hyvin tallille illemmalla.

Ei kai se hevonen kulke, kun ratsastaja vain matkustelee.
 Vesisade tuntui inhottavalta, mut hei eihän me olla Vivan kanssa sokerista. Sain talliseuraksi serkkuni Even, joten mikäs siellä yhdessä on kastua. Hevosen olemus oli jo valmiiksi hapan. Kuka nyt haluaisi vapaaehtoisesti tehdä töitä vesisateessa? En oikein vieläkään tiedä  millä tuulella tämä hameväkeä edustava tamma oli. Toisaalta se oli innoissaan, mutta toisaalta joka asia hangotteli vastaan. Tuli tunne ettei vapaapäiviä enää ihan turhaan pidetä.


Mitään erikoista oli turha yrittää tehdä. Yritin epätoivosesti miettiä vain omaa istuntaani ja hevosen rentoutta, mutten tietenkään näissä onnistunut. Olen niin surkea ratsastaja ilman vahtivaa tunnin pitäjää, että oksat pois. Mihinkään en jaksa keskittyä, eikä mistään tule mitään. Onneksi tilanteeseen tulee huomenna taas muutos, kun pääsemme Maijan koulutunnille.

Ratsastus tuntuu joskus ylivoimaisen hankalalta.
Ratsastin itse aluksi, mutta voimien hiipuessa ja v*tutuksen noustessa oli fiksumpaa päästää Eve hömpöttelemään. Toisaalta kuitenkin ratsastuksesta jäi hyvä mieli ja ankara treeni-into. Olen vakaasti päättänyt startata tässä kesän/alkusyksyn aikana ainakin yhden helpon C:n. Jahka joskus vain pystyisin istumaan edes jotenkin harjoitusravissa. Vikkellä oli niin tasainen askellus, että siellä voisi istua miten vain, Viva taas on oikea vastakohta. Asioita hankaloittaa myös se, etten mitenkään saa tammaa kulkemaan oikeinpäin. Nooh sanotaan, että harjoitus tekee mestarin.

Olisiko sinulla antaa vinkkejä ravissa istumiseen?

6 kommenttia

  1. Jalkkarit pois, saattaa helpottua istuminen:D Kisoissa toki ei voi ilman mennä (:D) mutta sen kautta saattaa helpottua jalustimillakin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuntuu etten uskalla, kun pelkään tippumista. Liinassa voisin uskaltaa.

      Poista
  2. Älä kuule, et sä mitenkään surkea ratsastaja missään nimessä oikeasti ole! Mä painin samantapaisten ongelmien kanssa - tuntuu, että en osaa istua harj. Ravissa, sekä oon etukenossa kädet pitkällä.
    Kannattaa harj.ravissa miettiä, että sulla on farkut, ja istut takataskujen päällä. Mut sitä ennen tulee rentous ( pitäs oppia itsekin), ja sit kun oot kunnolla rento, nii silloin pomppiminenkin loppuu. Toinen on tosiaan ilman jalustimia ja satulaa meno. Kolmantena voin vaan sanoa,,että kunnolla vatsa- ja selkälihakset käyttöön;)
    Ei kukaan oo heti huippuratsastaja, vaikka mäkin sitä kovasti haluaisinkin... Itsekin ratsastan kisoissa vielä helppoa ceetä, enkä mitenkään huipputuloksin, vaikka yhden luokan voitinkin. Tsemppiä treeneihin!

    Pollenkirjakarsina.blogspot.fi, käy kurkkaamassa jos samantyyppiset fiilikset kiinnostaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä vinkeistä, pitää koittaa treenata. Ooen blogisi lukija ☺

      Poista
  3. Voin uskoa, että siellä ravurin ravissa on vaikea istua harjoitusravissa. Ensisijaisesti sen vauhtia olisi siis saatava rauhoittumaan, jotta itse kykenisi istumaan siellä häiriöttömästi. Ravurithan ovat melko herkkiä sekä istunnalle että ohjalle. Samalla kun yrittää keskittyä siellä selässä pysymiseen käy kädet armottomasti juuri sen pomppivan ravin takia. Tuttua tuttua. :D

    Tarkoitus olisi siis saada niitä takajalkoja enemmän alle ja hevonen rennoksi, jotta se harjoitusravi olisi mahdollista. Sillä vaikea sitä ravuria on saada rennoksi istumalla raviin ja samalla olla häiritsemättä hevosta. Ensiksi siis rennoksi kevyessä ravissa ja pikkuhiljaa pienin pätkin istumalla alas ja taas kevyeeseen raviin.

    Meillä on ollut niin samat ongelmat, mutta istumalla "syvälle" satulaan siten, että lantio on hieman kallistuneena etukaarta kohti ikäänkuin häpyluusta olisi vedetty kenoviiva taaksepäin vasemmalle ei liioitellusti kuitenkin alaselkä pyöreänä, joustaa lantiosta liikkeen mukana ja pyrkiä pitämäään kädet paikallaan niin ettei tule nypittyä hevosta suusta. Tasainen käsi on entisen ravurin kanssa paras. Kuullostaa helpolta, mutta käytännössä vaikeaa silloin kun hevonen kulkee sitä ravurin ravia, jollon takajalat polkee taakse potkien ehkä aavistuksen jalkoja levittäen ja etujalat kauhoo ilmaa. :D

    Meillä on siis aloitettu kevyessä ravissa löytämään rentous, pidätteiden kautta tahtia hitaammaksi ja vatsalihakset mukana pidätteessä. Mutta tiedän itsekin, miten vaikeaa sen hyvän harjoitusravin saaminen on päivästä riippuen. Ja kun saat istuttua sen harjoitusravin, pystyt istumaan rauhassa, seuraava etappi onkin saada siihen raviin hyvä tahti. Suo siellä vetelä täällä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, paljon hyviä oivalluksia. Viva on siitä kiva, kun käyttää takajalkojaan luonnostaan hyvin ja astuu alle. Vauhtiakin ollaan saatu pois paljon, mutta kun askel on vaan niin paljon suurempi. Mulla on ollut aina hankaluuksia istua alas raviin. Jännitän koko kropan niin, että pompin ihan hulluna. Luojan kiitos Viva ei suoraan ole radoilta, vaan on ollut ratsuna jo reilut viisi vuotta. Töitä tosiaan riittää, jotta saadaan lihakset siihen malliin että pystyy kantamaan itsensä ja kulkemaan oikeinpäin.

      Mummoravissa pystyn jo istumaan, mutta askellus kärsii ja kovin. Pitäisi varmaan uskaltaa mennä ilman jalkkareita tai satulaa. Jos yhtään pidän kiinni satulasta, pystyn heti istumaan paremmin. Omat lihakset on kyllä niin hukassa kuin olla ja pääsee. Ongelmana taitaa eniten olla omat jalat ja selkä. Mutta olen päättänyt onnistua saamaan askelluksen sujumaan myös harjoitusravissa, niin teen töitä niin paljon kuin se ikinä vaatiikaan

      Poista