perjantai 28. lokakuuta 2016

Miten Oliver päätyi minulle?

Ajattelin jakaa Teille hieman tarkemman tarinan siitä miten Oliver päätyi minulle. 
Näin ei kovin moni varmastikkaan hankkisi hevosta, mutta minä päätin ottaa riskin.

Kaikki alkoi siitä, kun päätin ettei minun olisi järkeä hankkia vielä hevosta. Säästöön oli kertynyt hieman rahaa, mutta hankkisin itselleni opetusmestarin ja rahaa pitäisi olla rutkasti enemmän. Selailin kuitenkin päivittäin myynti-ilmoituksia eri kanavilla ja silmääni pisti huutokauppailmoitus. Myyjä oli hevostalli.netin kuuluisuus, eikä myyntivideot kovin kummoisilta näyttäneet. Ruunaa myytiin kilttinä ja se huokui videoista. Hevosen askel ei ollut puhdas ja se näytti aivan lämppäriltä.

Hevosesta oli tarjottu muistaakseni 600 euroa ja ajattelin, että eipä tuommoisella hinnalla saa hevosta, joka on niin osaava, mitä ilmoituksessa luki. Jätin ajatuksen muhimaan, enkä ajatellut sitä sen enempää. Hevosella olisi ollut näyttöpäivä, mutta olin silloin töissä.  

Koitti sunnuntai, viimeinen huutokauppapäivä. Siskoni laittoi viestiä hevosesta ja sen halvasta hinnasta. Ajattelin, että kai minä sen 650 euroa voin tarjota ja tarjosinkin. Soitin myyjälle ja kyselin hevosesta. Se, että tämä ruuna tulisi minun hevosekseni, vahvistui ja päätin ottaa riskin ja huutaa hevosta tiettyyn summaan asti. Ei ketään täysijärkinen oikeasti näin hevosta ostaisi ja jotenkin myyntitapa tuntuu moraalittomalta hevosta kohtaa, sillä onhan se kuitenkin elävä eläin.

Huutoajan piti päättyä muistaakseni puoli kahdeksan maissa, jolloin olimme ruokakaupassa. Kävelin pitkin markettia puhelin kädessä, jos joku kuitenkin nostaisi vielä lisää tarjousta. Hinta oli tässä vaiheessa jo noussut kipurajaani. Kun se ylittyi, teki mieli suuttua. Olinhan päättänyt saada itselleni tämän ruunan, jotta voisin "pelastaa" sen. Ylitin rajani kaksi kertaa ja huutoaika päättyi. Olin ihan hämilläni.

Koska puhelimeni varastettiin pari viikko sitten
ei kuvia nyt kovasti ole tarjolla.

Kotiin päästyäni maksoin hevosen ja otin yhteyttä myyjän sähköpostitse. Tässä vaiheessa tajusin kysyä hevosen oikean nimen ja pyysin tarjousta kuljettamisesta. Vastaukseksi sainkin kutkuttavan tarjouksen ja sovimme, että ruuna tulee seuraavana iltana. En vieläkään tiennyt mikä minulla olisi vastassa.

Koitti seuraava päivä ja erikoisen näköinen yhdistelmä saapui pihaan. Tai no en ole tottunut näkemään asuntoautoa vetoautona. Kuljettajana toiminut mies valmisteli lastaussillan laskemista ja pyysi minun taluttamaan hevosen ulos. Kauhunsekaisin tuntein peruutin hevosen ulos. En vieläkään tiennyt mitä ajattelisin. Vein ruunan talliin ja menin ulos maksamaan kuljetuksen. Sain passin ja omistajanvaihdoksen edellisen omistajan allekirjoituksella, jonka tosin tajusin vasta kotona. Kysyin mitä se on syönyt ja toivotin turvallista matkaa.

Menin talliin ihmettelemään ja totesin ääneen "Eihän se nyt niin ruma olekkaan, mitä kuvissa". Olo oli ylpeä, sillä olinhan taas hevosenomistaja!

8 kommenttia

  1. Hauska tarina, harvoin kuulee tällaista!:) Nättihän tuo Oliver on, en mä näe siinä mitään vikaa :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei ihan jokapäiväistä. Niissä myynti-ilmoituksen videoissa ja kuvissa ei näyttänyt mitenkään nätiltä, niin siksi odotin "rumaa" hevosta.:)

      Poista
  2. Aika hulvatonta! Mutta niinhän se menee, että hevosharrastukseen kuuluu riskinotto. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tän tarinan vois laittaa johkin "älä tee näin jos haaveilet hevosesta" -kirjaan :)

      Poista
  3. Kyllä sä oot rohkee, kun uskalsit ostaa hevosen tuolla tavoin. Täytyy hattua nostaa sulle. tosin kun oikein mietin, niin kyllä sitä saattaa joskus itsekin ostaa hevosen noin. Lupauduinhan mä kaverin hepalla kisaamaan kouluakin, ennen kuin edes olin selässä käynyt, heh! :-D Jotenkin sitä on ehkä alkanut luottamaan enemmän omiin taitoihin, kun on jo kuvista nähnyt ne kongreettiiset muutokset omassa ratsastuksessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna ja rohkea ei sovi samaan lauseeseen :D Jännitti kyllä ihan älyttömästi koko ostaminen ja hevosen saapuminen. Vieläkin jännitän kaikkea. Pitäisi oppia rentoutumaan ja nauttimaan elämästä.

      Sä oletkin ihan kahjo :D Koska Teidät nähdään kisoissa? Olet kehittynyt niin paljon että voin myöntää olevani kateellinen. Mutta itsellekkin tarjoutui nyt sellainen mahdollisuus, että keväällä ollaan kisoissa, jos pysytään molemmat Oliverin kanssa kunnossa.

      Poista
    2. Haha, pakko olla välillä! :-D

      Meitä nähdään Sulonan kanssa varmaankin vasta ensi kaudella jossain pienissä kisoissa, kun Sulona on vasta 3. Hiljaa hyvä tulee.

      Pakko ottaa rauhassa, kun neiti on jo 170 cm korkea ja oletettavasti saattaa kasvaa vielä. Tikapuuthan selkään mennessä tämmöinen reilu 150 cm korkea tappi jo tarvii! :-DD

      Poista
    3. Härreguud mikä jätti tulossa!
      Kivaa, että laittelette rauhassa.

      Poista