keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Onneksi satula löytyi!

Eilen oltiin reissun päällä kera Oliverin ja erään hevosen kanssa. Käytiin sovittamassa satuloita ja uskonpuutehan siinä meinasi tulla. Satuloita raijattiin Oliverin selkään varmaan kolmisenkymmentä ennen kuin löytyi yhtään sinnepäinkään. Mukaan valikoitui kotiin testattavaksi Otto Schumacher Fusien koulupenkki. Eilen pääsin siis jo itse ruunan selkään testaamaan penkkiä.

Mua vieläkin hymyilyttää tuo siivessä oleva feel good teksti :)

Aamupäivällä lähdin shoppailu retkelle entiseen agriin hankkimaan jalustimia ja remmejä. Mukaan tarttui kuvassa näkyvät Horse Comfortin nivelletyt jalkkarit (59,-), sekä Finntackin jalustinhihnat (39,-). Olihan minun pakko ostaa myös kuvan B Vertigon huopa (55,-). Vaikka huopa oli reilusti yli budjetin, oli se vaan pakko ostaa. Tykkään tosi kovin noista huovista, kun ne on laadukkaita. Köyhän ei oo varaa ostaa halpaa, vai miten se sanonta meni?

Reissun jälkeen mentiin tallille. Oli ihan tosi mukavaa kun mun Äiti lähti mukaan, niin lapsetkin pääsi ulkoilemaan. Jos olen lasten kanssa tallilla, on hommat paljon hitaampia, enkä pääse ratsastamaan. Nyt sain kuitenkin karsinat siivottua ja laitettua niihin heinät sekä vedet. Tallinpitäjä siskoni on Ypäjällä lähijaksolla, niin autellaan tallihommissa sitten porukalla.

Eipä se meno kovin hienolta näytä, vielä!
 Pääsin jälleen ratsastamaan. Paljon käytin, paljon kevyttä ravia, paljon väistöjä, avoja, etu- ja takaosakäännöksiä. Mukaan otin myös siirtymiset askellajien sisällä, sekä käynti-ravi-käynti. Oliver on oikea päkkipää. Millään ei meinaa pää laskeutua alaspäin ja kaula pitäisi olla niin pitkänä kuin saa.



Mulla on jotenkin tosi hyvä fiilis Oliverin suhteen. Kyllä me tästä vielä yhteistyö saadaan ajan kanssa pelaamaan. Odotan jo hirveästi seuraavaa tallikertaa.

Jonne oli ihan toimeissaan silittämässä ruunaa.

Venlakin pääsi hevosen kyytiin. Ratsuna toimi Roni.
Mulle tuli tallipäivän jälkeen ihan höntti olo. Olen paleltunut monta päivää, mutta ajattelin sen johtuvan viileästä ulkoilmasta. Nyt kuitenkin illalla kuume nousi, joten sänky kutsuu potilasta. Toivutaan ensin ja sitten jatketaan talleilua. Onneksi on tukiverkko joka auttaa lasten ja hevosen kanssa. Ollaankin sovittu siskoni kanssa, että hän auttaa meitä pääsemään alkuun ja jatkossakin hoitaa läpiratsastusta. Myös Vivan entinen liikuttaja auttaa tarvittaessa. Saadaan porukalla Oliver hyvään kuntoon ja ylläpitämään sitten saavutettuja lihaksia.

6 kommenttia

  1. ai hitsi mikä ilo loistaa noista kuvista! kyllä se oliverkin siitä vetreytyy,kun pääsette liikkumisen makuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo täällä onkin :) joo onneks meillä ei oo kiirettä mihinkään. Tutustaan ihan rauhassa.

      Poista
  2. Ronille terkkuja multa<3 -tinja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan antaa porkkanan kun meen tallille :)

      Poista
  3. Ihana tuo satula! Kyllä se meno ihan hienolta näyttää jo tässä vaiheessa, jännittää, millainen pari teistä tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muakin jännittää ihsn hirveesti. Reilu viikko vielä niin päästään jo laukkaamaankin :)

      Poista