torstai 23. helmikuuta 2017

Ehkä elämä sittenkin voittaa.

Viime viikon maanantai kului vatsataudissa. Tiistaina olo oli jo ihan suht ok, mutta kuitenkin outo. Keskiviikkona sitten nousi kuume melko korkealle ja olo oli kuin olisin jyrän alle jäänyt. Helpolla en päässyt sillä vielä sunnuntaina jouduin vierailemaan uudestaan lääkärissä kuumeen kohotessa lähes neljäänkymmeneen asteeseen. Tallille en siis tosiaan ole päässyt, mikä tässä nyt harmittaakin. Eilen päätin kuitenkin, että tallille on päästävä, vaikka ilma olikin aivan järkyttävä. Oliver on kyllä oikea päivän pelastaja. Se tunki päänsä kainolooni ja yritti hamuilla kaulahuiviani. Itku meinasi tulla, kun toinen oli niin hellyyttävä. Mitään en lähtenyt ulos puuhailemaan, kun lunta tuli kamalan tuulen kanssa ihan vaakatasossa.


O oli ihan tyytyväinen kun pääsi tuiskusta sisälle
Oliver sai olla koko päivän ulkona vaikka kamala ilma omasta mielestä olikin. Tarha on onneksi tosi suojaisa, kun se on kiinni tallissa ja toisella pitkällä sivulla onkin kuusiaita. On se oikeasti hyvä, että hevonen saa ulkoilla. Nyt O onkin joutunut tarhaamaan yksin pari päivää, kun kaveri on Ypäjällä siskon kanssa. Hyvin kuitenkin silti sujuu.

Viime viikon torstaina Oliver pääsi hiukan yllätyksellisesti raspaukseen. Raspaaja oli tallilla ja tilaa oli, joten mikäs siinä. Itse en paikalle päässyt, mutta onneksi on mahtava talliporukka. Pieniä piikkejä löytyi, mitkä raspattiin pois. Onneksi mitään isoa pommia ei löytynyt, vanha hevonen kun jo on. Pari ihan pientä diasteemaan löytyi, mutta ne eivät ainakaan vielä vaadi hoitoa. Seuraillaan tilannetta ja jos ruoka ei maistu niin kurkataan uudestaan.

Nyt ruoka on maistunut ja mitä ilmeisemmin Kraftin Protein on ruvennut puremaan, sillä oliver on pyöristynyt tosi kivasti. Tosi kiva, kun O saa näinkin helposti lisää massaa, niin saadaan tavaraa mistä niitä lihaksia sitten lisää kasvattaa. 

Oliver alkaa näyttää jo ihan hevoselta :)
Aina ei mitenkään ole helppoa lihottaa, mutta nyt se ainakin vaikuttaa helpolta. Ruokintaa olen paljon pohtinut. Tällä hetkellä O syö tuota Kraftia pari litraa päivässä sekä lisäksi Vetcaren E-vitamiinia. Chiaa sai aikaimmin, mikä todellakin laittoi aineenvaihdunnan käyntiin ja sai karvan kiiltämään. Nyt mietinnäsä on hampun siemenet. Jotenkin niiden vaikutukset sopisivat juuri meille. Täytyy koluta paikalliset liikkeet ja jos niistä ei löydy, niin täytynee turvautua internetin ihmeelliseen maailmaan. Haluan pitää ruokinnan mahdollisimman simppelinä ja nyt se ainakin on sitä..

Kotitie näytti tältä. 
Tähän loppuun täytyy todeta, että onneksi mulla on hiukan isompi auto kuin syksyllä. Bemarilla en pääsisi kyllä mihinkään näillä ilmoilla. Oli se sen verran matala alustasarjoineen. Nyt kun on tuo Kiian "maasturi", niin ei haittaa vaikka huikan lunta tuleekin.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti