perjantai 31. elokuuta 2018

Hyvästi rakas Ystävä!

Jos et halua lukea hevosen lopetuksesta, älä lue tätä postausta!

Keskiviikkona sain tietää, että tänään perjantaina on se päivä kun Oliver pääsee pois kivuistaan. Alkuun oli suunniteltu, että isäni hoitaa lopetuksen ampumalla, mutta koska nyt on puintiaika, ei se onnistu. Samoin myös keskustelimme metsästysseuran porukoiden kanssa, että kyseessä on todella iso riski. Oliverilla on ollut erittäin paha eroahdistus, eikä se todellakaan pysyisi paikallaan kuin kavereiden kanssa. Näiden asioiden varjolla päätimme muuttaa suunnitelmaa niin, että eläinlääkäri on kutsuttava paikalle saattamaan ruuna ikiuneen.

Viimeiset hetket rakkaan ystävän kanssa.
Olen kuullut niin paljon kauhutarinoita siitä miten eläinlääkärin lopettaessa hevonen, on se todella kamalaa katseltavaa, eikä sitä toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle. Nämä väitteen kumoan heti alkuunsa. Paikalle tuli minulle entuudestaan tuntematon kaupungin eläinlääkärin sijainen, joten mietinkin hetken että mitä helvettiä tästä tulee. Äkkiä kuitenkin selvisi, että kyseessä on hevosihminen itsekkin. Kerroin peloistani ja Oliverin eroahdistuksesta ja kaikista kauhuskenaarioista. Ell kuunteli minua ja totesi, että rauhoitetaan hevonen jo muiden vieressä laitumella.

Kaikki postauksen kuvat on ne jotka Oliverista on tänään viimeisenä otettu.
Rauhotteen vaikuttaessa hevonen siirrettii pois muiden luota ja vietiin lopetuspaikkaan. Kaikki sujui todella kauniisti ja Oliver kirjaimellisesti nukkuin pois luotamme. Aurinko paistoi, oli lämmin, tuntui kuin luontoäiti olisi pistänyt parastaan tälle maailman parhaalle hevoselle. Kaikki oli niin rauhallista, että tuntui kuin olisimme olleet unessa.


Se tunne kun oma hevonen, tärkeä perheenjäsen ja hyvä ystävä nukkuu pois on aivan perseestä. Mieleni kuitenkin valtasi pian niin suuri helpotuksen tunne, nyt Oliver ei enää kärsi. Oliver haudattiin laitumelle kavereiden ollessa lähellä ja pian hautaamisen jälkeen Riina tuli laitumen portille ja hirnahti kaihoisasti, ikään kuin hyvästiksi parhaalle ystävälle. Jäljellä olevasta laumasta huokui rauhallisuus, aivan kuin nekin olisivat tajunneet ettei kaveria enää satu.


Olen maailman otetuin ihminen kun sain tuntea tämän herrasmiehen. Tämä hevonen on opettanut minulle enemmän kuin kukaan koskaan ikinä. Opin arvostamaan isoa eläintä, opin kuuntelemaan sitä, opin tietämään kun se kertoo että nyt muuten sattuu. Tämän hevosen kenkiä ei tule ikinä täyttämään toinen hevonen, mutta miksi tarvitsi. Tällaista hevosta ei ikinä löydy toista, eikä tarvitse. Oliver jätti isoimman aukon sydämeeni, mutta ne muistot tämän hevosen kanssa täyttävät sen, nämä muistot pidän aina sydämessäni. Lepää rauhassa rakas ystävä, nyt et enää kärsi.

11 kommenttia

  1. Itku pääsi tätä lukiessa, en voi edes kuvitella, miltä tuntuu. Ehkä kuitenkin helpottaa tieto, että teit oikean ratkaisun ja lopetus sujui hyvin? Todella paljon voimia & jaksamista sulle, varmasti todella raskas päätös!💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ Tosiaan raskas, mutta oikea päätös.

      Poista
  2. Otan osaa! Tämä oli liikuttava kirjoitus. Nämä asiat pyörivät itselläni mielessä koko ajan enemmän. Hyvä, että asiat menivät kauniisti loppuun. Rohkaisevaa kuulla tällainenkin tarina, vaikka toki myös surullista. Kiitos siis tästä kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juttelin pitkään eläinlääkärin kanssa siitä millaisia kauhutarinoita olen kuullut. Valitettavan usein ne huonot kokemukset kantautuvat eteenpäin ja hyvä kokemus jää vain itselle tietoon.

      Poista
  3. Meni aivan kylmät väreet tätä lukiessa! Aina yhtä surullista lukea, kun joku joutuu tekemään sen viimeisen päätöksen. Paljon voimia sulle!

    VastaaPoista
  4. Voi kuinka kauniisti kirjoititkaan viimeisestä palveluksesta parhaalle ystävällesi, hyvää matkaa taivaslaitumille Oliverille ja paljon voimia sinulle suruun!

    VastaaPoista
  5. Osanotto ja voimahali <3 Oman hevoseni (Palluran edeltäjä) lopetuksesta on vähän reilu 6 vuotta, mutta silti muistan sen kuin eilisen. Miltä tuntui silittää sen turpaa vielä viimeisen kerran ja katsoa, kun elämä sen silmistä sammui. Edelleen muistelen sitä lähes joka päivä. Lopetuspäätös on aina niin vaikea, mutta se on se viimeinen palvelus rakkaalle ystävälle. Voimia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Helpottavaa kuulla myös muiden kokemuksia.

      Poista
  6. Kaunis kirjoitus. Mä olen kans miettinyt että jos joskus tulevaisuudessa joku hevosystävä pitää päästää vihreämmille niin kuinka se tehdään, kun mullekkin on jäänyt nuo kauhutarinat mieleen. Oon tosi ilonen että teillä meni näin rauhallisesi, se helpottaa niin paljon asian käsittelyä. Voimia sulle.
    Mun rakkaimman hevosystävän poismenosta on jo se kaksi vuotta mutta ikävä on edelleen kova.

    VastaaPoista