tiistai 6. marraskuuta 2018

Voi tätä elämää!

Aikaa viime postauksesta onkin näemmä vierähtänyt pidempi tovi kuin oli tarkoitus. Elämä on ollut yhtä hullun myllyä koulun jatkuttua. Näin tarkemmin mietittynä ei se Oliverin vanha satula istunutkaan Irmalle niin hyvin kuin pitäisi. Satulan alla olevat toppaukset olivat väärän malliset ja se keikkuikin hieman sivuttain.

Eipä auttanut muu kuin asioida jälleen Satula.comissa. Tai no siskoni asioi siellä ja toi minullekkin kokeiltavaksi satuloita. Vaihtoehtoja oli viisi, joista yksi jäi heti pois. Seuraavana päivänä kokeilimme satuloita vyön kanssa ja taas tippui yksi pois. Selkään koitettavaksi jäi siis kolme satulaa. Ensimmäinen tuntui itsestä ihan huipulle, mutta painoi hevosta etutoppauksista, toinen taas tuntui itsestä aivan karmivalta, mutta olisi hevoselle sopinut. Kolmas oli sellainen Busse jonka itse lynkkasin ponipenkiksi ja minusta tuntui että se olisi kuitenkin kamala istua, eikä hanurinikaan siihen mahtuisi. Mutta pakko sitäkin oli koittaa ja kas löysin itselleni satulan.

Tämä Busse olisi saanut olla pidempikin, niin päätin monien kokeilujen jälkeen hankkia tämän 17,5" 17" sijaan. Vaan empä olisi arvannut, että joudun oikeasti odottamaan satulaa ja odotan vieläkin. Kolmisen viikkoa on aikaa vierähtänyt, mutta tästä kyllä kerrottiin minulle. Jos oikein ynnäilen on tämä satulahomma ollut ihan fine. Irma on saanut rauhassa jatkaa kotiutumista ja massan kasvatusta. Nyt se jo oikeasti näyttää hevoselta.



Tässä lähes parissa kuukaudessa on tapahtunut yhtä sun toista. Olen pohtinyt Irman vatsaa ja suolistoa ja pohtinut mahtaakohan Rouvan sisällä olla hiekkaa. Syötin tammalle viikon psyllium kuurin ja vatsa reagoi tähän todella positiivisesti. Hevosesta ulostuleva lanta ei ole alkuunkaan enää niin vetelää kuin ennen kuuria.



Vietettyämme väliviikon psylliumista, päätin ottaa kokeiluun St. Hippolytin Relief Mashin ja näin yhden päivän kokeilun jälkeen voin sanoa, että ainakin se maistuu hevoselle. Aloitin sen syötön tänään ja jatkan sitä viikon verran.

Tänään saimme muuten myös talliin ihan oman loimihuoneen. Se toimii sekä varastona, että kuivatushuoneena. Näin ollen satulat ja muut nahkavarusteen pysyvät paremmassa kunnossa, eivätkä kerää kosteutta. *kop kop* Kamalasti ei kyllä luojan kiitos ole tarvinnut loimia kuivatella. Loimihuoneesta puuttuu enää ovi sekä valo ja sähköt. Luulisin, että loppuviikosta nämäkin ovat valmiina.


Haluaisin kamalasti tehdä pienen esittelypostauksen meidän tallista ja veikkaan, että sellainen on tulossa tässä loppuvuoden aikana. Hieman kun saan paikkoja järjestykseen, niin taidan sellaisen väkäistä. Tällä hetkellä ainakin varustehuone on kuin sodan jäljiltä, kun olen kaivellut sieltä loimet toiseen huoneeseen.

Kiirettä pitää mutta pitäkööt, tykkään mun elämästä just nyt!


2 kommenttia