maanantai 3. joulukuuta 2018

Joulukalenteri Luukku 3: Entiset hevoseni


t. Bettina
Gotlanninruss
14.5.1988-28.3.2017
i. Furir e. Betty


Bettina oli perheemme omistuksessa jo ennen kuin olin syntynyt. Ratsastin ponin kanssa, niin kauan kunnes olin liian pitkä. Bettina oli maailman kyönein poni; se osasi ovat ovet, portit, ihan kaikki. Lapsuudessani muistan kuinka ponia talutettiin tunteja, kun se oli karatessaan syönyt liikaa kauraa ja oli ähkyssä.

Välillä kiimassa poni karkasi ja haimme sen takaisin naapurin ravitallilta autolla, niin että talutimme sen auton vieressä takaisin. Poni osasi kyllä metkuilla, mutta kuitenkin se oli todella kiltti lapsille. Se ei koskaan purrut tai potkinut, harvemmin edes pukitteli. 

Kun olin jo hieman isompi harjoittelin esteiteidän hyppäämistä ponin kanssa. Lähes aina tipuin itse esteen toiselle puolelle, koska poni ei hypännyt ellei sitä siltä pyytänyt. Monet kerrat ollaan naurettu touhuja ponin kanssa. Ne kokemukset kun laukkasimme peltotietä ilman mitään varusteita ovat kyllä jääneet mieleen.

Hevosten jakaantuessa kotoa vanhempien luota siskojen omiin koteihin, Bettina matkasi vanhimman siskoni mukana. Loppuen lopuksi Mari muutti Suonenjoelle ja sinne ponikin muutti ja siellä se lopulta lopetettiin iän tuomien hammasongelmien vuoksi. Poni oli perheessämme melkein 28 vuotta.


t. Bumblebee "Pamela"
Lämminverinen ravihevonen
3.6.1992-16.2.2016
i. Crown Sweep e. Trivial Pursuit




Sain Pamelan siskoltani omaksi joskus noin 2007. Tamma oli jo ollut perheessämme vuodesta 1999. Sillä oli meillä ollessa tehty yksi varsa. Ihan alussa kun tamma meille tuli, se pelkäsi kaikkea ja jopa talliin tulemista. Vuosien saatossa tammasta tuli kuitenkin erittäin ihana hevonen. Se oppi nopeasti paikat missä aina laukattiin täysillä ja näin ollen yleensä sitten ryöstikin kotiin. Kun tamma siirtyi minun omistukseeni, "kisasin" sillä esteitä. Luokkamme olivat jotain 60-80cm ja aika usein pääsimme sijoituksille. Jälkeenpäin ajateltuna meno oli kamalaa, kun menimme niin kovin. Loppujen lopuksi päätin astuttaa tamman samalla orilla, josta sillä oli jo yksi jälkeläinen. Tamma tiinehtyi ja samalla huomasin itse olevani raskaana. Luovuin tammasta, sillä tiesin ettei aikani tulisi enää niin riittämään hevosille. Tamma asui samalla tallilla loppuun asti sillä annoin sen kummitytöilleni ja he pitivätkin Mammasta oikein hyvän huolen loppuun asti. Lopulta vanhuuden vaivat tulivat ja tamma lopetettiin. Kummityttöjeni omistuksessa on edelleen Pamelan varsa Dorga ja sekin on jo 7 vuotias ruuna.

r. Virin Viikari "Vikke"
Suomenhevonen
24.6.2001
i. Viltterin Lahjus e. Virili




Ostin Vikken mieheni kanssa, kun odotin Venlaa. Etsin hevosta raskaana, missä ei ollut alunperinkään mitään järkeä. Ruuna oli aivan järkyttävän lihava kun sen ostimme, eikä sen kanssa oltu tehty mitään pitkään aikaan. Viikkojen kävelytysten ja kävelylenkkien jälkeen ruuna alkoi laihtua ja sieltä paljastuikin oikein osaava kouluratsu. Kiipesin itse pian synnytyksen jälkeen kyytiin ja ratsastin joka päivä. Yht´äkkiä olin ilmoittautunut kisoihin, jotka menivät aivan päin mäntyä. Vikke oli oikea porsas vieraassa paikassa, teki lähtöjä ja pukitteli. Kotonakin se silloin tällöin pukitteli ja oikeastaan aika useinkin. Ilmoittauduin toisiin kisoihin jotka menivät vielä huonommin. Päätin myydä ruunan, koska en tuntenut oloani turvalliseksi sen kanssa. Olin aivan pienen vauvan ja hänen isoveljensä äiti, niin miksi ottaisin turhia riskejä. Hevonen päätyi lopulta kimppahevoseksi samalle tallille jossa se silloin asui ja kuten arvata saattaa myös siskoni omistavat siitä osan. Vikke oli minulla 1.5.2015- 6.11.2015.


t. Vivatar "Viva"
Suomenhevonen
4.3.1998-7.7.2016
i. Uskon Toivo e. V.T. Viva




Ihastuin Vivaan kun ensi kerran näin sen. Se oli todella kaunis. Olin lopputalvesta 2016 laittanut ostoilmoituksen hevosesta, kun en vain osannut olla ilman. Minulle tarjottiin tammaa ja voi miten rakastuin. Minun ei pitänyt ostaa vanhaa hevosta, mutta joki tässä hevosessa vain oli. 

Tamma muutti siskoni tallille ja kaikki käynnistyi hyvin. Pian kuitenkin alkoivat epämääräiset oireet, tamma lakkasi syömästä. Silloin syytä ei oikein löytynyt ja kaikki taas meni hyvin. Eläinlääkäri tutki hevosen vielä ja antoi luvan astuttaa sen. Olin päättänyt haluta oman suomivarsan ja etsin hartaasti oria. Lopulta päädyin Säkkärin Sälliin ja Viva viettikin aikaa oriasemalla. Tamma palautui takaisin ja taas tapahtui jotain kummaa ja syöminen loppui taas. Tällä kertaa en kamalasti vetkutellut vaan tamma kuskattiin klinikalle. Tuomio oli liian suuri, joten tamma lopetettiin seuraavana aamuna. Tämä tamma oli täynnä kultaa. Viva eli kanssani 3.4.2016-7.7.2016


r. Iecurs "Oliver"
Puoliverinen ratsuhevonen
n. 1.1.1999-31.8.2018
i. Tuntematon e. Tuntematon




Ostin Oliverin 9.10.2016 nettihuutokaupasta. En tiennyt hevosta mitään, ennen kuin se saapui tallin pihalle seuraavana päivänä. Mukana oli riimu ja naru. Sain pian yhteyden vanhaan omistajaan, joka kertoi Oliverilla olleen välillä kausia, että se pukitti kaikki alas selästä. Meillä tällaista ongelmaa ei ilmennyt ollenkaan ja ensimmäinen vuosi sujui todella hienosti. Oliver oli todella kiltti hevonen, ainut ongelma oli sen eroahdistus. Oliver muutti meille kotiin syksyllä 2017, jolloin eroahdistus paheni. En juurikaan saanut ratsastettua sen kanssa ja kun sain, tipuin, sillä ruuna aloitti pukittamisen laukannostossa. Tänä talvena O:n kintereet kuvattiin ja sieltä löydettiin erittäin isot kinnerpatit. Jatkoimme hommia ja ennen kevättä meillä oli seuraava ongelma; Oliver hyppi pystyyn. Oli aivan varma, että ruunaa sattui johonkin ja niin sattuikin. Sen selästä löytyi pahoja muutoksia ja kintereet olivat menneet huonompaan suuntaa, pari hammastakin jo heilui. Tein päätöksen, että kesän lopulla Oliver pääsee pois kivuistaan ja niin se myös pääsi. Oliver on opettanut minulle ihan hirveästi asioita ja tulee aina olemaan se hevonen jonka selässä tunsin itseni ylpeäksi. Oliver oli kanssani. 9.10.2016-31.8.2018

Ei kommentteja

Lähetä kommentti