keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Hevosten peltoralli

Välillä tuntuu siltä, ettei oikein mikään suju. Irma pudotti toisen takakenkänsä rytäkässä joka ei ollut kovin kiva. Yhtenä iltana hevoset olivat aivan hulluja, kun niitä menimme ottamaan sisälle. Ne juoksivat peloissaan ympäri tarhaa ja siinä meinasi itsekkin jäädä alle. Samalla päivällä oli ilves pyörinyt nurkissamme, joten todennäköisesti se pelotteli hevosia.


Siskoni, joka kengittää hevosia, tuli kylään ja hänen piti lyödä irtokenkä takaisin. Irma kuitenkin päätti että sitähän ei takaisin lyödä. Nyt siis odotellaan hieman leudompaa säätä, jotta saan domotettua tamman ja kengitettyä sen ympäri.



Hevosten karsinoiden kuivikkeiden kanssakin on ollut murhetta. Olen tähän asti käyttänyt hamppua, mutta koska vakikaupassamme on saatavuusongelmia, päädyin koittamaan olkipellettiä. Olin ihan varma, että Irma ja Riina syövät sitä niin että mahat turvoksissa saan niitä raahata ulos, mutta toisin kävi. Parin viikon kokeilun jälkeen totesin, että olkipelletti sopii Irmalle paljon paremmin kuin hamppu. Irma on oikea paskasolko karsinan kanssa, mutta nyt se on kauttaaltaan kuiva. Olipelletti imee siis paljon paremmin kuin hamppu. Sohvi sen sijaan päätti pistää poskeensa melkein kaiken mitä karsinan laitettiin, niin hällä pysyttelemme hampussa. Onni sinänsä, että olkipelletti sopii kun sen hinta on paljon huokeampi kuin hampun.




Eilen oli päivä, kun mikään ei sujunut. Aamu alkoi sillä, että molemmat lapset ovat kipeitä ja lääkäriin piti lähteä. Kas kun auto ei halunnutkaan käynnistyä niin piti turvautua Äidin kyytiin. Kotiin tullessamme vielä vesipumppukin alkoi reistailla oikein urakalla. Lämpötila kuitenkin ulkona alkoi kohota reippaasti, joten nyt oli se hetki kun hevoset pääsivät laitumelle nauttimaan juoksemisesta oikein urakalla.




Riinaa kävi sääliksi, kun toinen meinasi upota lumihankeen. Pian kuitenkin alun pöllöilyjen jälkeen uljaat tammani keksivät, että voisivat kaivaa lumen alta jäätynyttä ruohoa. Idiootti omistaja pilasivat heidän laidunlomansa. Hevosista huokui aito riemu, kun ne pääsivät mylläämään hankeen. Jokaisella tallin asukilla on niin huono kunto, etteivät ne kovin kauaa jaksaneet myllätä. Oli kuitenkin ihana päästä kuvaamaan näiden riemua.





Tästä postauksesta syntyi oikea sekametelisoppa, mutta sellaista se meidän elämä hieman on. Tuntui ihanalta katsella hevosia ja vielä kun näkee Irmassakin isoja muutoksia. Tämä viimeinen kuva on kyllä kamalin kuva, mitä ikinä olen hevosesta saanut. Saanen esitellä riisitautinen tammani, Irma:



Ei kommentteja

Lähetä kommentti