perjantai 4. tammikuuta 2019

Hyvää Uutta vuotta!


Vuoden vaihde sujui rauhallisissa tunnelmissa. Aamupäivällä olin ratsastamassa ja voi vitsi miten hyvä fiilis mulle jotenkin tuli. Laitoin Irmalle gramaanit, jotta pystyisin näyttämään hieman oikeaa suuntaa. Aluksi kaikki sujui ihan fine, mutta välillä tamma oli sitä mieltä että "haista ämmä paska". No kaksi päkkipäistä naista kun on yhdessä, seuraa siitä pitkä keskustelu.


Irma on oppinut nakkelemaan tarhassa niskojaan ja päätti harrastaa tätä myös ratsastuksessa. Koin työvoiton ja tamma kulki todella kivasti. Ravia en ottanut kuin ihan hiukan, että meille molemmille jäi hyvä fiilis. Pyrin pitämään apuohjan löysänä, sillä en halua kuulua tähän kastiin kun rullaa hevosen turvan ryntäisiin.

Joduin hetkellisesti kiristämään gramaanin, sillä niskojen nakkelu alkoi,
Kun tamma tajusi idean, ettei gramaani olekkaan paha asia sujui kaikki todella hienosti. Irma on jotenkin maailman vittumaisin hevonen, mutta samalla se kuitenkin haluaa miellyttää ja yrittää kaikkensa. Istunnalle se on todella herkkä. Jos ravissa vaihdan kevennystä, ottaa se jo seis kun jotenkin puristan rouvaa jostakin.


Minusta alkoi tämän kerran jälkeen tuntua, että tästä oikeasti tulee jotain muutakin kuin pelkkä puskaratsastajan unelma. Irma haluaa jollain kieroutuneella tavalla miellyttää niin paljon, että oppii asioita todella nopeasti. Eniten ihmetyttää se, että olen itse täysin noviisi ja lähes aloittelijan tasolla.


En oikein vielä tiedä mitä tästä syntyy, mutta onneksi meillä ei ole kiire mihinkään. Irma kääntyi juuri 7 vuotiaaksi ja on aika opetella jo aikuisen hevosen juttuja. Tosin tästä hevosesta ei ihan helpolla uskoisi, että se on niin nuori. Kaikissa hommissa se on järkevä. Luulen, että ravitaustalla on tähän ison iso vaikutus. Onni on viisas hevonen.


Aattona hevoset pääsivät hiukan aikaisemmin sisälle, kun itse lähdimme juhlimaan uutta vuotta. Kotiin tullessani tarkistin hevoset. Irma oli tyytyväisenä syönyt jo kaikki miljoona kiloa heinää, mutta Riina ei ollut juuri syönyt. Luulen, että poni hieman pelkää pauketta. Asumme 10km päässä kaupungin keskustasta ja täälläkin hieman paukutellaan. Loppu yö sujui hyvin ja aamulla hevoset pääsivät tyytyväisinä ulos.

Tässä pienen piteni pätkä meidän höntsäilystä.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti