sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kun tuntuu, ettei aika riitä mihinkään!

Avauduin tänään instagramin storyssa siitä miten mua harmittaa, kun en löydä hevosille liikuttajia. Tällä hetkällä tuntuu ettei aika riitä kaikkeen mihin pitäisi. Vietin tänään viimeistä lomapäivää ja huomenna alkaa taas koulu. En ajallisesti ole kovin paljon viikossa koulun penkillä, mutta koulun jälkeen olen yleensä aika loppu. Kun hoitaa yksin talon lämmityksen, lapset ja eläimet, ei aika aina vaan riitä. Olen yrittänyt jo pari kuukautta löytää Riinalle ja Irmalle apuliikuttajia, tuloksetta. Riinan koko on este monen kohdalla ja Irma kun on nuori niin ei sinne voi lasta laittaa selkään.

Kaiken valituksen jälkeen tajusin, että mulla olisi nytkin aikaa ratsastaa ja kapusinkin tamman kytiin. Tuntuu hyvältä kun varustus ja muu hoito onnistuu jo täysin ongelmia. Selkäänkin pääsin hienosti yksin.

Nämä meidän uudet jalkkarit tuntuivat todella hyvältä. Jalka tuntui rennolta ja se pysyi paikallaan.
 Irma tuntui niin hyvältä alkuun, että näin jos silmissäni kisakentät. Harjoittelimme väistöjä, jotka muuten sujuivat todella upeasti. Sen lisäksi treenailimme pysähdyksiä, eri kokoisia ympyröitä ja teimme myös muutaman siirtymisen raviin. Lopuksi Irma oli oikea muuli. Se jäkitti, eikä halunnut liikkua eteen. Tämä lienee johtuvaa siitä, että vaadin siltä aika paljon ja se oli ihan loppu. Kun sain tammaan vihdoin pakittamisen sijasta eteen lopetin ja olin tyytyväinen tähän puolen tunnin ratsastukseen.


Hoidin tamman pois ja totesin sen olevan ihan järkyttävän paskainen. Uusi satulavyö näyttää ihan karmealta pitänee pestä kamat kaikki joku päivä. Irma sai viettää hetken yksin kentällä, kun vein varusteet paikoilleen. Koska tammalla on pohjaton maha, se söi lunta koko sen ajan kun olin poissa.

En raaskinnut jättää tammaa vielä kahdeksalta sisälle, joten vein sen vielä ulos. Nyt onkin hyvä mennä tekemään iltatalli ja laittamaan aamuhommat valmiiksi. Sitä pääsee taas huomenna kouluun.


Ei kommentteja

Lähetä kommentti