sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kun tuntuu, ettei aika riitä mihinkään!

Avauduin tänään instagramin storyssa siitä miten mua harmittaa, kun en löydä hevosille liikuttajia. Tällä hetkällä tuntuu ettei aika riitä kaikkeen mihin pitäisi. Vietin tänään viimeistä lomapäivää ja huomenna alkaa taas koulu. En ajallisesti ole kovin paljon viikossa koulun penkillä, mutta koulun jälkeen olen yleensä aika loppu. Kun hoitaa yksin talon lämmityksen, lapset ja eläimet, ei aika aina vaan riitä. Olen yrittänyt jo pari kuukautta löytää Riinalle ja Irmalle apuliikuttajia, tuloksetta. Riinan koko on este monen kohdalla ja Irma kun on nuori niin ei sinne voi lasta laittaa selkään.

Kaiken valituksen jälkeen tajusin, että mulla olisi nytkin aikaa ratsastaa ja kapusinkin tamman kytiin. Tuntuu hyvältä kun varustus ja muu hoito onnistuu jo täysin ongelmia. Selkäänkin pääsin hienosti yksin.

Nämä meidän uudet jalkkarit tuntuivat todella hyvältä. Jalka tuntui rennolta ja se pysyi paikallaan.
 Irma tuntui niin hyvältä alkuun, että näin jos silmissäni kisakentät. Harjoittelimme väistöjä, jotka muuten sujuivat todella upeasti. Sen lisäksi treenailimme pysähdyksiä, eri kokoisia ympyröitä ja teimme myös muutaman siirtymisen raviin. Lopuksi Irma oli oikea muuli. Se jäkitti, eikä halunnut liikkua eteen. Tämä lienee johtuvaa siitä, että vaadin siltä aika paljon ja se oli ihan loppu. Kun sain tammaan vihdoin pakittamisen sijasta eteen lopetin ja olin tyytyväinen tähän puolen tunnin ratsastukseen.


Hoidin tamman pois ja totesin sen olevan ihan järkyttävän paskainen. Uusi satulavyö näyttää ihan karmealta pitänee pestä kamat kaikki joku päivä. Irma sai viettää hetken yksin kentällä, kun vein varusteet paikoilleen. Koska tammalla on pohjaton maha, se söi lunta koko sen ajan kun olin poissa.

En raaskinnut jättää tammaa vielä kahdeksalta sisälle, joten vein sen vielä ulos. Nyt onkin hyvä mennä tekemään iltatalli ja laittamaan aamuhommat valmiiksi. Sitä pääsee taas huomenna kouluun.


perjantai 4. tammikuuta 2019

Hyvää Uutta vuotta!


Vuoden vaihde sujui rauhallisissa tunnelmissa. Aamupäivällä olin ratsastamassa ja voi vitsi miten hyvä fiilis mulle jotenkin tuli. Laitoin Irmalle gramaanit, jotta pystyisin näyttämään hieman oikeaa suuntaa. Aluksi kaikki sujui ihan fine, mutta välillä tamma oli sitä mieltä että "haista ämmä paska". No kaksi päkkipäistä naista kun on yhdessä, seuraa siitä pitkä keskustelu.


Irma on oppinut nakkelemaan tarhassa niskojaan ja päätti harrastaa tätä myös ratsastuksessa. Koin työvoiton ja tamma kulki todella kivasti. Ravia en ottanut kuin ihan hiukan, että meille molemmille jäi hyvä fiilis. Pyrin pitämään apuohjan löysänä, sillä en halua kuulua tähän kastiin kun rullaa hevosen turvan ryntäisiin.

Joduin hetkellisesti kiristämään gramaanin, sillä niskojen nakkelu alkoi,
Kun tamma tajusi idean, ettei gramaani olekkaan paha asia sujui kaikki todella hienosti. Irma on jotenkin maailman vittumaisin hevonen, mutta samalla se kuitenkin haluaa miellyttää ja yrittää kaikkensa. Istunnalle se on todella herkkä. Jos ravissa vaihdan kevennystä, ottaa se jo seis kun jotenkin puristan rouvaa jostakin.


Minusta alkoi tämän kerran jälkeen tuntua, että tästä oikeasti tulee jotain muutakin kuin pelkkä puskaratsastajan unelma. Irma haluaa jollain kieroutuneella tavalla miellyttää niin paljon, että oppii asioita todella nopeasti. Eniten ihmetyttää se, että olen itse täysin noviisi ja lähes aloittelijan tasolla.


En oikein vielä tiedä mitä tästä syntyy, mutta onneksi meillä ei ole kiire mihinkään. Irma kääntyi juuri 7 vuotiaaksi ja on aika opetella jo aikuisen hevosen juttuja. Tosin tästä hevosesta ei ihan helpolla uskoisi, että se on niin nuori. Kaikissa hommissa se on järkevä. Luulen, että ravitaustalla on tähän ison iso vaikutus. Onni on viisas hevonen.


Aattona hevoset pääsivät hiukan aikaisemmin sisälle, kun itse lähdimme juhlimaan uutta vuotta. Kotiin tullessani tarkistin hevoset. Irma oli tyytyväisenä syönyt jo kaikki miljoona kiloa heinää, mutta Riina ei ollut juuri syönyt. Luulen, että poni hieman pelkää pauketta. Asumme 10km päässä kaupungin keskustasta ja täälläkin hieman paukutellaan. Loppu yö sujui hyvin ja aamulla hevoset pääsivät tyytyväisinä ulos.

Tässä pienen piteni pätkä meidän höntsäilystä.

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuosi 2018!

Vuoden viimeisiä päiviä viedään ja on aika paneutua kuluneeseen aikaan. Yllättäviä käänteitä on tapahtununt ja tallin hevosetkin ovat muuttuneet.

TAMMIKUU:


Oliver alkoi oireilemaan enemmän jo joulukuussa ja pelkäsin ruunaa. Tipuin kerran oikein vauhdilla ja aloin arvailla mistä tämä kaikki johtuu. Muuten elimme oikein tasapainoista elämää. Oliverilla oli mukava aikuinen vuokraaja, mutta laukata hevosella ei ollenkaan voinut. Ruunan eroahdistus voi sen verran hyvin, että sen sai hyvin laitettua kuntoon. Tammikuussa hankin Oliverille ihanan Prestigen optimax koulusatulan.

HELMIKUU:

Helmikuun aikana en päivittänyt blogiakaan ollenkaan. Hevosilla kävi raspaaja ja Roni sai erittäin ikäviä uutisia. Tällöin teimme siskoni kanssa lopetuspäätöksen ja piti enää odottaa maan sulaamista, jotta ruuna saadaan haudattua. Oliverin tilanne pysyi samana, mutta laukata ei oikein edelleenkään voinut. Ruunaa hierottiin säännällisesti.



MAALISKUU:


Vierailin Horse Fairyssa ja olen vieläkin sitä mieltä, että ne olivat laimeammat kuin aiemmin. Vietimme lumisissa tunnelmissa aikaa ja tuntui, että kevät on jo lähellä.


Maaliskuun viimisenä päivänä meille muutti Riina-poni. Lapsemme saivat ihan oman ponin ja olivat ikionnellisia. Tuntui, että elämä sujui taas paremmin ja tamma kotitui hetkessä.

HUHTIKUU:



Alkava kevät saapui äkkiä. Saimme nauttia viimeiset hetket yhdessä Ronin kanssa, kunnes se kuun lopulla lopetettiin omalle pihalle ja päästettiin laukkaamaan vihreille laitumille. Oliver oli todella surullinen ja hirnui lähes yhtäsoittoa pari päivää.

Eläinlääkäri kävi kuvaamassa Oliverin takajalat ja otj löydettiin todella voimakas kinnerpatti, myös jtk löytyi lievempänä. Jatkoimme yrittäen saada akuutin vaiheen ohi.

TOUKOKUU:



Kevät saapui todella nopeasti ja hevoset pääsivät nauttimaan vihreästä. Kuun lopulla alkoi laitumien rakennukset. Vietin aika rauhallista aikaa hevosten kanssa yksin. Oliverin vuokraaja jäi pois, eikä Ronin hoitajakaan enää käynyt.

KESÄKUU:



Hevoset pääsivät heti kesäkuun alussa viettämään laidunlomaa. Alkuun pidin niitä päivisin laitumella, mutta lopulta ne viettivät myös yöt laitumella. Kesäkuun tienoilla sain hevosille apukädet. Äiti ja hänen tyttärensä kävivät yhdessä liikutamassa hevosia. Aloimme kesäkuussa myös suunnittelemaan naapurin kanssa yhteistyötä ja toisen kentän rakennustyöt myös hiljalleen aloitetaan.

HEINÄKUU:


Heinäkuussa oli tallin pesua, harjojen ja loimien pesua ja heinätöitä. Kuumuutta riitti ja kesä oli pahimmillaan. Loppukuusta eläinlääkäri vieraili jälleen. Oliver alkoi oirehtia uudella tavalla, hyppy pystyyn ja stoppaili kesken ravin. Ruunalla todettiin todella paha kissingspine, se ontui, sen hammas heilui ja lantiossa oli jokin pielessä. Tein jälleen erittäin vaikean päätöksen ja hevonen oli päästettävät pois kivuistaan. Hevonen ei kuitenkaan ihan älyttömästi kärsinyt, niin päätimme vielä odottaa hetken.

ELOKUU:


Alkukuusta naapurimme hevonen Sohvi, muutti meille. Tamma kotiutui erittäin hienosti ja sydäntä raapaisi katsoa näitä ihania kavereita.



Olin päättänyt hankkia itselleni uuden hevosen, koska talli oli jo valmiiksi omassa pihassa. Pian etsintöjen jälkeen löyty Irma. Meno yltyi hurjaksi, mutta parin päivän päästä rauha oli laskeutunut.



Elokuun lopulla iski suru. Oliver lopetettiin laitumelle ja haudattiin ikuiseen lepoon. Muut hevoset ottivat sen ihme hyvin, mutta veikkaan että me kaikki ikävöimme ihanaa ruunaa joka päivä. Tällaista hevosta ei toista löydy ikinä, mistään.

SYYSKUU:


Syyskuun alussani kouluni alkoi ja hevoset palailivat takaisin syysrytmiin. Oliverin vanha satula ei istunutkaan niin hyvin kuin ajattelin ja kuun lopulla asioisin satulakaupoilla. Päädyin tilaamaan liikkeeseen satulan joka sopisi tammalle.

LOKAKUU:

Kuukausi kului odottaen satulaa. Puuhailin Irman kanssa maastakäsin ja se myös kengitettiin. Aika kului todella nopeasti, koska koulussa oli aika kiirettä.

MARRASKUU:


Syötin Irmalle psylliumkuurin, jonka ansiosta sen lanta muuttui paljon. Lisäksi tammasta tuli paljon vähemmän äksy. Saimme vihdoin tallin hoitotilaan katon ja vielä erillisen loimihuoneenkin. Tilat alkoivat olla hiljalleen kunnossa.

JOULUKUU:



Päivittelin somea ja blogia todella ahkerasti joulukalenterin merkeissä. Alkoi kauan kaivattu loma. Tunsin itseni todella väsyneeksi. Ihan huippua oli kun vihdoin saimme satulan. Odotus palkittiin ja pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla ratsastamaan. Sitten tulinkin kipeäksi ja taas hommat vähän jäivät. Loppu kuusta pohdin paljon ratsastusta ja päätin olla ottamatta paineita, aloin etsiä meille opettajaa/ohjaajaa.

Odotan ensi vuodelta paljon. Toivon, että saan Irmasta pätevän ratsun ja pääsisimme joskus johonkin kisoihinkin. Toivon mukaan saamme alkuvuodesta apua ja pääsen säännöllisesti tunneille. Tänä vuonna tunsin älyttömästi menetystä, joten toivon todella että ensi vuosi sujuisi paremmin ja saisin olla aidosti onnellinen.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Joulukalenteri Luukku 24: Hyvää Joulua!




Oikein ihanaa ja rauhallista Joulua ihan jokaiselle! Nautitaan hyvästä ruuasta ja ihanista lahjoista!



Jouluterveisin
Anna, Riina & Irma

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulukalenteri Luukku 23: Ihka ekaa kertaa uuden satulan kyydissä


Toisille ratsastaminen on ihan arkipäiväistä, meille kuitenkaan se ei ole viime aikoina kuulunut ruutiineihin. Tänään sattui sellainen, että iski halu päästä Irman kyytiin ja vihdoin siihen löytyi myös aikaa. Otimme hevosten kanssa huomisen luukun kuvia ja iskin sellainen fiilis, että nyt kyytiin.


Se fiilis oli jotain käsittämätöntä mitä mulla oli selässä olessa. En ole Irmalla ratsastanut tähän mennessä oikeasti kuin ehkä seitsemän kertaa, mutta nyt iski vanha omaan tekemiseen. Tästä hevosesta tulee vielä oikeasti todella mahtava.



Mulla oli niin hauskaa, etten edes muista milloin mulla on ollut tällainen tunne. En tosiaan ratsastanut kovin kauaa. Aluksi ajattelin vain kävellä, mutta lopulta päätin myös hieman ravailla. Ravi ei oikein aluksi meinannut onnistua, kun tamma on niin kovin herkkä.


Lopulta kun uskalsin tamman antaa ravata, saimme ihan kivoja pätkiä eteenpäin liikkuvan hevosen kanssa. Tuntui jotenkin niin uskomattoman hienolta, vaikka meno näytti aivan kamalalta. En ole ratsastanut kunnolla sitten viime kevään, niin on hippasen päässyt nuo taidonrippeet katoamaan.


Saamme Irman kanssa nyt aloitella työt hissukseen ja opetella yhessä ratsukon saloja. Meille ei ole kiire edetä mihinkää, niin hiljaa hyvä tulee. Luojan kiitos meillä on nyt satula. Satula jota en näemmä osaa edes satuloida oikeaan kohtaan.


Tästä hommasta jäi niin hyvä fiilis, että meidän on oikeasti hyvä jatkaa tästä. Kun saamme joulukiireet veks, niin pääsemme pikku hiljaa yhdessä hommiin.


lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulukalenteri Luukku 22: Meidän perheen joulu!


Koen itse joulun sellaisena perhejuhlana. Koko perhe ehtii kerrankin syödä yhdessä ja olla rauhassa.

Aamu alkaa riisipuuron keitolla ja tallihommilla. Ennen olen käynyt joulumaastossa, mutta nyt se jää valitettavasti välistä. Hepat saa extraporkkanat ja kunnon rapsutukset.



Päivätallin jälkeen suuntaamme anoppilaan saunomaan ja viettämään yhteistä aikaa.
Illalla vielä kotona lasten kanssa pakettien availua ja nukkumaan. Rauhassa hevoset sisälle ja itsekin nukkumaan.



Meillä on tallissa tänä vuonna tavallista vähemmän joulukoristeita, kun aika ei vain ole riittänyt. Oliverin vanhoista kengistä syntyi pikakoristeet oviin, sisälläkään ei ole oikein muuta kuin kuusi ja jouluverhot. Toivottavasti ensi vuonna on aikaa enemmän panostaa.



Tänä jouluna oma jaksaminen vie voimia ja osa joulutouhuista jää tekemättä. Haaveilin paljon koristellusta tallista, mutta nyt ei vain ole ollut aikaa ja innostusta. Olen sysännyt hommia nurkkaan, että jaksan siivota sisällä. Syksy on jotenkin ollut niin väsyttävä, että nyt on aika ladata akkuja uutta vuotta varten. Koko vuosi on kokonaisuudessaan ollut raskas, mutta opettavainen. Olen luopunut kahdesta todella tärkeästä hevosesta ja ikävöin niitä lähes päivittäin. Ikävä tuskin sammuu koskaan.

Onneksi nyt saan ottaa rennosti, eikä tarvitse elää kello kaulassa. Toivotan kaikille Teille ihanaa ja rentouttavaa Joulun aikaa! Muistakaa levätä!

Joulukalenteri Luukku 21: Vieraileva tähti, Mira!


Hupsista, vuorokaudesta loppui tunnit kesken. Näppäimistön pääsi tällä kertaa valloittamaan naapurimme Mira, jonka ihana tamma asuu meillä.

"Heip. Anna pyysi mua tekemään jonkunlaisen esittely tekstin itsestäni joulukalenteriin. En tiedä onnistunko, mutta sepitetään nyt jotain. 😀
Asun siis Annan naapurissa. Ollaan yhdistetty tilat ja pääsen varmaan alle minuutissa kävelemään tarhojen läpi tallille. Luxusta!


Meidän puolelta löytyy tarhan jatko-osa, isompi kenttä sekä laitumet.
Itse olen siis 27v, hevoshieroja/hevosten ote hoitaja. Työkseni en tätä enää tee, harrastuksena ehkä enemmän. Olen töissä wiurilan tallilla toistaiseksi.


Minulta löytyy 8v fwb tamma Sohvi. Joka on aika mielenkiintoinen persoona. Leikkisä, huumorintajuinen, lempeä, reipas, fiksu, mitä näitä nyt on TAMMA.. 😎
Kaikki kolme tammaa tulevat hyvin juttuun. Mikä oli suuri helpotus. Sohvi viihtyy todella hyvin pienellä kotitallilla.
Meidän tekemisiä voi seurata Facebookissa Happy dressage? & Equine wellness. 👈 Puuhaillaan kaikenlaista hauskaa. Kiinnostus hevosten lihashuolto, hyvinvointi, ruokinta, klassinen kouluratsastus jne. Tavoitteita ei ensi kaudelle ole. Toivon hevosen pysyvän terveenä ja jos luoja suo voidaan jotain helppoja koulu luokkia startata.




Valmentaudutaan silti säännöllisesti vaikka ei mitään kilpailtaisi kuitenkaan. Mutta muuten pidetään hauskaa ja toivotaan paljon yhteisiä vuosia (Sohvi ollut minulla jo 6 vuotta, eli 2 vuotiaana tuli omistukseeni). 🦄"