tiistai 25. kesäkuuta 2019

Avautuminen ongelmista!

Huhhuh! Aika on lentänyt taas todella siivillään. Olen joka viikko yrittänyt tarttua tuumasta toimeen ja päivittää tänne blogin puolelle jotain, mutta olevinaan aikaa ei ole riittänyt.


Irma toukokuun auringonlaskussa
Toukokuu oli todella kiireistä aikaa. Vietin kuun ensimmäisen viikon Virossa opintomatkalla ja jätin ensimmäistä kertaa hevoset jonkun muun huomaan. Viimeiset koulutyöt painoivat ankarasti päälle ja töitäkin oli paljon. Koulu se kuitenkin loppui toukokuun lopulla ja nyt onkin suunnitelmat hiukan auki.

Vietän tällä hetkellä melko paljon aikaa kotona. Toimin osa-aikaisesti yrittäjänä ja loput ajasta vietän työttömänä. Päätin, että kun kouluhommat on saatu koitokseen ehdin ratsastaa enemmän. Mutta oikeasti mulla on motivaatio niin hukassa kuin olla ja voi. Irma on ollut osittain ihan kiva, mutta nyt sen temppujen jälkeen ratsastus on hetkellisesti saanut jäädä.


Irma on tähän saakka ollut ihan kiva ratsastaa. Kaikki muuttui kun kerran kummityttöni kiipesi selkään. Tamma olevinaan pelkäsi kentän toista pitkää sivua, eikä suostunut menemään sinne ollenkaan ratsastaja selässä. Ihan kaiken kukkuraksi se meni piehtaroimaan ihan yllättäen ja tyttö meinasi jäädä alle.


Sinä päivänä päätin olla luovuttaja ja laittaa Irman myyntiin. Siitä on tullut hoitaessa tosi kiva. Se ei enää luimi koko ajan, nauttii hoitamisesta ja välillä jopa nukkuu. Kavioiden puhdistus tai mikään muukaan ei ole ollut enää aikoihin ongelma.

Ratsastaessa se on aina ensimmäiset pari kierrosta ollut sählä ja olevinaan kuuma. Tamma tasoittuu kuitenkin äkkiä ja kun se on väsynyt, aloittaa se jäkityksen. Olen miettinyt asioita pääni puhki ja totesin, että ongelmat alkoivat kasaantumaan, kun vaihdoin sille beriksen kuolaimen. Sitten vaihdoin suitset ja satulavyön.


Irma on asunut meillä vasta vajaan vuoden, enkä oikeasti ole päässyt nauttimaan sen kanssa vielä kunnolla mistään. Puhumattakaan siitä, että oikeasti nauttisin sen kanssa touhuilemisesta. Voihan se olla, että se on oikeasti niin herkkä, ettei se suostu liikkumaan kunnolla mihinkään, jos kuolain on väärä. Oman mielenrauhani vuoksi tilasin myös eläinlääkärin.

Irma loukkasi itsensä kevättalvella ja silloin eläinlääkäri lämpökameratutkimuksen jälkeen epäili ruhjetta kaviossa. Tämä kuitenkin jäi hieman epävarmaksi ja nyt halusin tutkituttaa jalan. Elänlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että oireita kun ei ole, ei sitä kannata lähteä kuvaamaan. Sen sijaan otimme hiekkakuvat massusta.


Hiekkaahan mahasta löytyi. Toki sitä oli oikeasti todella vähän ja veikkaisin kyllä, että jokaisella suomenhevosella on sen verran ylimääräisiä muruja. Nyt kuitenkin aloitetaan psylliumkuuri, jotta ylimääräinen saadaan pois. Irma on oikeasti tosi herkkä mahastaan ja myös tuollainen minimaalinen määrä hiekkaa voi ilmetä tyhmänä käytöksenä.

Eläinlääkärin ohjeiden mukaan, en nyt liikuta Irmaa ollenkaan seuraavaan kolmeen viikkoon, vaan syötän kaksi hiekanpoistokuuria väliviikolla. Tämä seuraavat kolme viikkoa meillä onkin oikein hyvää aika keskittyä hauskanpitoon ja maastakäsittelyyn. Jos oikeasti saisimme kasvatettua kivan luottamussuhteen ja oppisin tykkäämään Irmasta enemmän.


Poistin kaikki myynti-ilmoitukset tänään. Olen erittäin kyllästynyt typeriin "myytkö 500e" kysymyksiin ja näihin ärsyttäviin ihmisiin, jotka vievät aikaani, mutta kuitenkin ilmoittavat ettei heillä ole rahaa ostaa hevosta. Päätin antaa Irmalle mahdollisuuden kulkeutua sydämeeni oikeasti.

Tämä kaikki tuntuu vain todella hankalalta, sillä minulla on kyllä takaraivossa ensimmäiset kuukaudet ja hetket, jolloin mistään ei tullut mitään. Tamma on oikeasti todella kiva. Tänäänkin se oli yksin tallissa eläinlääkärin tutkimusten ajan, eikä se kaipaa yhtään Riinan perään. Olen kerrankin oikeasti onnistunut jossain. Oliverin jälkeen päätin, etten enää ikinä halua toista eroahdistunutta hevosta. Helppoa se ei ole ollut ja töitä on tehty paljon, mutta uskon että se palkitaan vielä.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Helsinki Horse Fair Perjantai

Aikatauluni meinasi jo heti aamulla pissiä ja pahasti. Irman jalka turvotteli ja kylmäilin sitä hyvän tovin. Melkein ajoissa päästiin lähtemään ja sain matkaseurakseni Jennan.

Helsinki Horse Fair yllätti minut tänä vuonna oikein positiivisesti ja voin kertoa, että paikalla oli jokaiselle jotakin. Tuntui kuitenkin, että tällä kertaa meidät hevosenomistajat oli todellakin otettu huomioon, sillä paikalla olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoisia luentoja. Mukaan ei mahtunut yhtään mitään turhaa, vaan sisältö oli oikein mielenkiintoista ja hyödyllistä. Harmillisesti vain moni mielenkiintoinen juttu osuu päällekkäin, mutta eihän sille nyt vain voi mitään. Jos kaikki ohjelma järjetettäisiin samalla areenalla, messuilla pitäisi olla varmaankin kolme vuorokautta putkeen.

Valinnan vaikeus oli erittäin kova. Ajattelin seurata monta eri juttua, mutta eihän se homma niin toiminut, taaskaan! Ensi vuonna todellakin aion vierailla messuilla monilla eri päivillä, niin ettei mitään taatusti jää näkemättä.

Osuimme paikalle juuri puoli yhden aikaan seuraanmaan sometuttujen handlerkilpailua. Oli mukavaa todeta, ettei hevoset kamalasti välittäneet oudosta ympäristöstä ja kuuntelivat hienosti omia ihmisiään.



Taso tuntui olevan kova, sillä tehtävätkin olivat melko yksinkertaisia. Toki kaikilla olisi varmasti sujunut paremmin jos annetut hommat olisi tehty kotona ihan omassa rauhassa. Ihailtavaa oli kyllä huomata seesteinen ilmapiiri ja rauha hevosten keskellä. Tuntui jotenkin utopistiselta nähdä sometuttuja oikeati livenä hevosineen. Kaikkien harmiksi olen niin nynny, etten kenellekkään uskaltanut mennä juttelemaan.

Törmäsin muutamiin tuttuihin kasvoihin, kuten esimerkiksi Muuliblogin Kaisaan. Mieleni teki kovasti mennä juttelemaan, koska pidän hänestä hirvittävästi. Muutkin someihmiset saisivat ottaa Kaisasta mallia. Hän kertoo todella rehellisesti monesta asiasta, eikä kaikki ole niin ruusuilla tanssimista. En kuitenkaan uskaltanut mennä Kaisan messuhuumaa häiritsemään, ehkä ensi kerralla.




Omat aikataulutukseni menivät heti mönkään ja keskityin seuraamaan muutamia juttuja. Valjakkoajo vei mukanaan ja seurasinkin klinikan melkein loppuun saakka, kunnes piti kiiruhtaa muualle. Ben Simonsénin tyyli opettaa oli aivan huippu. Kaikilla tuntui olevan hauskaa ja onnistumiset huokuivat kaikilta. Sydän ihan sulasi ja taidan paneutua valjakkoon hieman enemmänkin.




Yhteistyö ohjastajien ja hevosten välillä oli todella upeaa seurattavaa. Miten pienillä jutuilla sitä voikaan oikeasti vaikuttaa hevoseen, kun se on hyvin koulutettu ja kun vielä kuski osaa hommansa. Kaikilta esiintyviltä hevosilta irtosi sellaista liikettä, että huhhuh. Toimisivat varmasti myös todella upeasti kouluratsastuksessa. Olen vieläkin ihan myyty! Aiemmin kun olen käynyt valjakkoa katsomassa kisoissa, ei ole oikein niin sytyttänyt, mutta tänään heräsi jonkinlainen kipinä. Nämä kolme valjakkoa toivat kyllä kunniaa koko lajille ja antoivat todella positiivisen kuvan.

Hassua sinänsä, että ajattelen näin. Istuinhan minä vain katsomossa pyyhkien silmiäni ihmetyksen kyyneleistä. Olen luonteeltani sellainen herkkis, että vollotan vähemmästäkin. Jotenkin vain oli sellainen liikuttunut fiilis. Hevoset rentoutuivat työntekoon vaikka katsomossa teinit paukuttelivat portaita rampatessaan ees taas. Minua oikein harmittaa, etten pääse seuraamaan tätä upeaa lajia enää uudestaan näillä messuilla. En millään pääse paikalle enää huomenna ja sunnuntaina.















Tässä vaiheessa oli jo jättänyt suunnitelmani unholaan ja päätin seurata niitä mitä oikeasti ehdin. Olisi ehdottomasti pitänyt kloonata itsensä, että olisi ehtinyt kaikkea haluamaansa katsomaan. Shireä kävin katsomassa ihan vain karsinassa.

Pienen shoppailutuokion jälkeen kiiruhdin seuraamaan Kengityksen merkitys hevosen hyvinvoinnille -tietopläjäystä ja näihin ajatuksiin voin samaistua ihan täysin. Olen itsekkin ollut huolestunut nykyhevosten kavioiden asennoista, mutta nyt vasta kun Jaakko Granstöm löi faktoja tiskiin heräsin aivan uuteen todellisuuteen. Aion tästäkin eteenpäin pitää huolen siitä, että oma hevoseni kengitetään kunnolla ja oikein.


Kuvissa, mitä Jaska näytti selkeni hyvin monet asiat. Tämä tietopläjäys todellakin kannattaa käydä kuuntelemassa. Mukaan sain monenlaista vinkkiä miltä sen  kavion kuuluisi oikeasti näyttää ja ihan oikesti niiden kavioiden hoitaminen pitää aloittaa jo varsan ekoina viikkoina. Näin säästytään monilta ongelmilta.

Tätä luentoa olisi jaksanut kuunnella vaikka kuinka kauan. Moni palanen tuntui loksahtavan paikalleen. Kyllä ihan oikeasti hevosen selkävaivat voivat johtua täysin väärästä kengityksestä tai siitä että hups hevosta ei ole kengitetty. Irmallahan oli hieman vääränlainen kengitys ja sitä ollaan hiljalleen muutettu takaisin. Kanta on ollut lyhyt ja kärki pitkä. Tämä tuntuu olevan joku nykypäivän trendi ja ymmärtääkseni Jaskalla käy paljon asiakkaana hevosia joilla kanta on karannut lähes kokonaan kavion alle. Satsatkaa hyvät ihmiset kunnon kengittäjään!


Lopuksi kävin seuraamassa vielä hieman kaunista kouluratsastusta. Aina on upeaa seurata kaunista ratsastusta ja sitä todellakin oli tarjolla. Toiset ne vaan osaa. Ei voi muuta todeta kuin, että osaisipa itsekin. Ehkä sitä joskus on niin rikas, että on aikaa ja rahaa panostaa valmentajaan, niin silloin varmaan oppisikin hieman enemmän kuin höntsäilemällä ja lusmuilemalla.




Kärsin messuilla kroonisesta aikapulasta ja jos ensi vuonna siellä on näin paljon mielenkiintoisia juttuja, aion kyllä käydä useampana päivänä. Vaikka vietin paikalla lähes kuusi tuntia, ei se riittänyt mihinkään. Shoppailut olisi voinut jättää täysin unholaan  ja keskittyä kuuntelemaan eläinlääkärien luentoja eri aiheista. Eleganttia kouluratsastustakaan en oikeasti ehtinyt seuraamaan kuin pari ratsukkoa.

Omat hevoset odottivat kotona hoitajaansa, niin millään ei pystynyt olemaan loppuun saakka. Omat muruset menevät aina etusijalle, oli tilanne mikä tahansa.



Messuilta ei tällä kertaa tarttunut mukaan hirmuisesti tavaraa. Jotain pientä ja tarpeellista kuitenkin löytyi ja varsin huokeaan hintaa:

Irma sai Hevarilta uudet suitset. Jos nämä suinkin tamman päähän sopivat, saavat nämä toimia juoksutuksessa. Hinta oli huimat 29 euroa.

Nämä HV Polon suojat löytyvät Manskilta vain 25 eurolla. Päästään treenailemaan puomeja ja ehkä joskus eteitäkin.
Black Horse oli lanseerannut uudet sarjan vitamiineja. Tämä ADE-lios maksoi vain 15 euroa ja siihen tuleva pumppu 2 euroa. Erikoista vitamiinissa oli se, että sen syöttämäärä on todella pieni sillä sitä annetaan vain kerran viikossa. 



Lisäksi ostin Black Horselta näitä pieniä linimenttipulloja harjakassiin. Yksi maksoi 4 euroa ja kolme sai kympillä. Yksi pullo meni kaverille.

Matkaseurani ja Irman apuliikuttaja Jenna osti hepoille ison purkin nameja ehkä noin kympillä. Nämä tuoksui niin hyvältä, että teki mieli itsekkin syödä niitä . Myyjän mukaan olivat sokerittomiakin.
Viime vuoteen verrattuna Helsinki Horse Fair yllätti erittäin positiivisesti. Aika kului todella nopeasti ja opin uusia asioita hirmuisesti. Ihmisiä oli liikkeellä sopivasti ja tungoksilta vältyttiin. Tasan yksi asia jäi kaivelemaan ja se oli typerästi käyttäyvä kenkienhoitoainekauppias. Oletettavasti tämä raivostuttava mies tyrkytti kenkien puhdistuspalveluitaan ja kun kohteliaasti sanoin ei kiitos, haukkui tämä mies kenkäni törkyisiksi. Huomautin kauniisti asiasta, jolloin sain naurut päälle. Okei ehkä hän ei tarkoittanut pahalla, mutta kiersin sen mulkun kojun ohi aina kaukaa. Minun kenkiäniähän ei haukuta.

Noin muuten messut olivat oikein onnistuneet. Alelöytöjä olisi varmasti tehnyt, ellei olisi hevosenomistaja joka kärsii kroonisesta rahapulasta. Eläinlääkäri on tulossa meille maanantaina, joten säästän kaikki ylimääräiset pennoseni sinne. Tosin minulla nyt oikein ollut mitään tarvettakaan millekkään, niin ihan hyvä päästä vain tarpeellisen tavaran kanssa ulos. Kannoin tunnollisesti kameralaukkua olalla, niin eipä sitä olisi jaksanut kamalia kasseja kantaakkaan. Huvittavaa tässä on ehkä se, etten kovin montaa kuvaa edes kameralla ottanut. Kengitysluennon ja ostosten kuvat on kuvattu puhelimella.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Helsinki Horse Fair täältä tullaan!

Pian koittaa taas jokaisen hevosihmisen kevään kohokohta, Helsinki Horse fair. Pääsin jälleen mukaan bloggaajana ja ajattelin koostaa päiväohjelmat, mikä minua itseäni kiinnostaa siellä. En vielä ole varma millä päivällä itse pääsen paikalle, sillä Irma loukkasi jalkansa, mutta siitä enemmän myöhemmin.

PERJANTAI:

12:30 Some-tuttujen handlerkilpailu
Onhan se siistiä päästä seuraamaan somesta tuttuja tyyppejä. Kivaa nähdä heidät livenä ja päästä näkemään heidän oikeat hevosen käsittely taitonsa.

13:00 Ben Simonsénin open training
Valjakkohommat kiinnostavat minua ihan hirvittävästi. On hienoa nähdä, miten hevosen ja ohjastajan yhteistyö on mutkatonta ja groomi toimii heinosti mukana.

13:30 Hevosen kavion ja jalan anatomia
Olen aina halunnut nähdä miltä hevosen kavio näyttää oikeasti sisältä, nyt siihen on mahdollisuus kun kengitysareenalla tutkitaan teurasjalkaa.

13:45 Aineenvaihduntasairaudet
Eläinlääkäri Jonna Jokisalo paneutuu erittäin hyvään aiheeseen. Esimerkiksi metabolinen oireyhtymä on yleisempää kuin ennen, miksi?

14:30 Rotuesittely: Shire
Haluaisin oman jättiläisen, mutta koska se ei ole mahdollista, pääsen ihastelemaan näitä todella kauniita hevosia. Sitä saa itsensäkin tuntemaan pieneksi.

14:45 Kengityksen merkitys hevosen hyvinvoinnille
Kunnollista kengittäjää on vaikea löytää. Vielä vaikeampaa siitä tekee sen, kun ei itse ymmärrä mikä hevoselle on parhaaksi. Ehkä täältä saisi vinkkejä omaan hevosta varten. 

Messukeskus kuvapankki
15:00 Kansalliset kouluratsastuskilpailut 
Taitavaa kouluratsastusta on ihana seurata. Tätä varten taidan kaivaa kameran mukaan messuille.

16:30 Hammassairaudet
Hevosten hammasjutut ovat erittäin mielenkiintoisia. Varsinkin niiden ennaltaehkäisy on erittäin mielenkiintoista ja hyödyllistä.

17:15 Rotuesittelyssä: Friisiläinen
Jokainen on varmasti haaveillut jossain vaiheessa elämää omasta uljaasta mustasta, jolla on upea harja. Ainakin minä olen haaveillut ja haaveilen vieläkin. Haaveilua saa hieman ruokittua, kun näkee näitä taas livenä.

18:45 Mitä kannattaa katsoa korsirehujen analyysituloksista ja mitä arvoista voi päätellä. Millaista rehua tallilleni ?
Heinän tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa. Koska hevoseni asuvat kotona, olen minä se joka huolehdin niiden laadukkaasta rehusta. Tästä haluan ehdottomasti kuulla lisää.


LAUANTAI:

10:15 Ratsastuksen harrastajalle vinkkejä turvallisuuteen
Voiko turvallisuutta olla koskaan liikaa? Ei ikinä. Otan ehdottomasti kaikki vinkit talteen.

10:30 Sädemädän hoito-opastus sepiltä messuväelle
En ole luojan kiitos koskaan joutunut hoitamaan mätäpotilasta, mutta sekin koittaa aivan varmasti vielä joskus. Ajatuksena on ottaa kaikki tieto mukaani.

11:00 Hevosen kivun tunnistaminen
Tällaiset luennot kiinnostavat minua oikeasti todella paljon. Haluan oppia huolehtimaan ystävästäni parhaiten koko maailmassa.

11.45 Rotuesittely ja talutus: Suomenhevoset
Vaikka kotona löytyy jo yksi kansallisaarre, mutta eihän niitä voi koskaan nähdä liikaa. Suokit kuuluvat sydämeeni aina.

12.30 Ennalta ehkäisevä terveydenhuolto
Tämä on hieman jatkoa tuohon kivun tunnistamiseen. Tahdon todella oppia pitää huolta ystävästäni.

14:00 Haastattelussa FEI:n koulutuomarit : Tiina Karkkolainen (FEI4*) ja Malgorzata Pawlowska (FEI3*)
Vaikken koe olevani kamalan taitava kouluratsastaja, haluan silti oppia. On hienoa päästä kuulemaan mitä oikeasti kovalla tasolla työskentelevät tuomarit ajattelevat ja miettivät.

14:30 Driving Dressage Battle presented by Hevari
Kilpailuja ei ole koskaan liikaa ja mitä vielä kun kyse on ajamisesta hienoilla juhlavaunuilla. Jännittävää kilpailua luvassa.

15:30 Hevosen ihon hoito ja tyypilliset iho-ongelmat.
Meiltä kotoa löytyy yksi kesäihottumatamma ja voisin kuvitella että juuri täältä voisin saada päteviä vinkkejä kesää varten. En malta odottaa.

Messukeskus kuvapankki
16:00 Kansalliset esteratsastuskilpailut
Ensimmäinen luokka on suomenhevosille. Jotenkin tuntuu siltä, että se on todellakin nähtävä. Esteratsastusta on muutenkin erittäin mielenkiintoista seurata. 

18:00 Ratsastusjousiammuntanäytös
Tästä lajista ei varmastikkaan puutu vauhtia. On ihan huippua päästä näkemään oman luokkansa tähti, hallitseva euroopanmestari Mihai Cozmei. Tätä odotan myös hurjasti.

SUNNUNTAI:

10.30 Vikellysnäytös "Murheellinen meri"
On hurjan mielenkiintoista päästä ihailemaan kaunista esitystä, jossa hevoset keskittyvät tehtäväänsä ihan täysillä. 

Messukeskus kuvapankki
11:00 King of the cones presented by Hevari
Superjännittävää päästä seuraamaan tarkkuusajokilpailu. Olen aina miettinyt, että miten ihmeessä valjakkokuskit hallitsevat niin tarkasti reittinsä. 

12:00 Blogiexpo´19 palkintojenjako
Mukavaa päästä seuraamaan ja kannustamaan omia suosikkeja. Äänestys on purkissa ja nyt pitää vain jännittää.

12:30 Rotuesittely: Falabella
Nämä ihanat pienet ponit ovat sulattaneet sydämeni ja tahdon nähdä niitä aina kun se vain on mahdollista. 

12:45 Heinäanalyysin tärkeys
Heinä ei voi koskaan olla liian laadukasta. Haluan oppia kaiken heinästä ja muusta ruokinnasta.

13:00 Kansalliset esteratsastuskilpailut
Sunnuntain päättäisi laadukkaalla ratsastamisella ja jännittävillä kipailuilla.

Kirjoitin koosteen niin, että olisin menossa messuille jokaisena päivänä. Todellisuutta en vielä kuitenkaan valitettavasti tiedä. Aion samalla pyörähtää Kuva&Kamera messuilla piipahtamassa, shoppailla kaikkea niin tarpeellista ja syödä hyvin.

Hei muuten, instagramissani on lippuarvonta messuille. Varmista saapumisesi ja käy osallistumassa. 

maanantai 25. helmikuuta 2019

Väsymys meinaa viedä voiton!

Huhhuh, taas on melkein kuukausi päässyt vierähtämään viime postauksesta. Olen usein päivällä ajatellut valmiiksi blogia, mutta illalla hommat ovat kaatuneet jäätävän väsymyksen vuoksi. Tuntuu, että meillä on taas tapahtunut ihan hirveästi kaikenlaista.

Tallin hoitokäytävä on vihdoin valmis, tai no valmis ja valmis. Ainakin päissä on nyt pressut ja kävimme vielä ostamassa kattoon lämmittimenkin kengittäjää varten. Kesällä vielä maalaus niin aika valmista on.


Kengittäjä kävi 12. pv kengittämässä molemmat hevoset ympäri. Irman irtokengän laittoi venyi pahasti, mutta nyt sitten samalla vedettiin ympäri koko hevonen. Domotin tamman ihan suosiolla, kun ei se antanut aiemmin laittaa irtokenkää. Nyt kuitenkin ollaan hommassa kehitytty jo paljon ja kengitys sujui varsin mallikkaasti, vaikke Domosedan oikein vaikuttanutkaan.

Riinakin sai kengät jalkaansa ja poni olikin varsinainen malliasiakas. En olisi ikinä uskonut, että mummo osaa oikeasti käyttäytyä noin hienosti. Jäätikkökelit eivät enää meitä haittaa, kun vanhuskin pysyy taas pystyssä. Olisin halunnut pitää ponin ilman kenkiä, mutta parempi näin.


Koska Irmalla on nyt kaikki kengät jalassa, en voi enää käyttää tekosyitä ratsastukseen. Olenkin päässyt ratsastamaan tamman kanssa nyt säännöllisesti ja voi vitsi miten on ollut kivaa. Koska kenttä on vielä hieman jäässä on meno varsin maltillista. Voin kertoa, että varsinkin ravisiirtymiset onnistuu nykyään erittäin hienosti.

Tuntuu hiukan hassulta omistaa näin helposti oppiva hevonen. Toivon todella, että rahatilanteeni paranee pian huomattavasti ja pääsisimme tunneille yhdessä. Väitän, että jos olisin itse todella taitava, tästä tammasta tulisi vielä vaikka mitä. Yritän muutenkin nyt nostattaa tamman kuntoa ihan hiljalleen ja jos sitten jo kevään koittaessa saataisiin ratsuttaja mukaan toimintaan.


Kuvia ei nyt valitettavasti ole omasta ratsastuksesta, niin käytin väleissä kummityttöni kuvia viikon takaa, jolloin hän testasi hiukan mennä Irmalla. Sen verran hienosti meni, että laukkakin sieltä nousi nätisti. Onni on näin fiksu ja järkevä hevonen

tiistai 29. tammikuuta 2019

Harrastuksena hevoset

Saimme koulusta tehtäväksi kuvata jonkin dokumentaarisen kuvasarjan, jonka aiheena oli harrastus. Mietin pitkään mitä kuvaan ja sain hirmuisia ideoita hikisitä miehistä pukukopeissa, mutta koska en millään löytänyt tarpeeksi yhteistyökykyisiä ihmisiä, päädyin turvalliseen aiheeseen; hevoset.

Kävin kaverini tallilla kuvailemassa hevosia ja niiden omistajia ja yhtäkkiä mulla oli älytön määrä ihania kuvia. Siinä sai pähkäillä mitä valitsen. Alunperin tarkoitus oli ottaa tallissa henkilökuvat ja näyttää koulussa miten erilaisia me kaikki heppaihmiset olemme, mutta lopulta päädyin näyttämään potretit hevosista omistajineen. En tänne kuitenkaan nyt näitä kuvia laita, vaan ajattelin näyttää millaisia heppakuvia sain aikaan.








Minulle tuli jotenkin taas hirveä hinku kuvata hevosia enemmänkin. Pitäisi vain löytää kuvattavia, kun omia on niin hankala yksin kuvata, ilman assaria. Saimme nytkin todella ihania ratsastuskuvia sekä potretteja.